Ihmeellistä jorinaa

Minä lähdin taipaleelle, välillä liikun rivakasti paikkakunnalta toiselle.Laiturilla oli näyttötauluja, kellot oli kyllä pahvilla peitetty.Tuollaisia riemunkirjavia junia ilmestyi, minä hyppäsin kyytiin ja lähdin eteenpäin.Tuollainen kaupunki tuli vastaan, tai siis minä tulin kaupunkiin.Asemalla oli kahviaparaatti, siinä oli että eläkeläiselle kahvi 1.5 euroa. Sanoin että tahdon eläkeläisten kahvin, neito kysyi että olenko eläkkeellä? Minä että oletko koskaan nähnyt minun töitä tekevän? Myi kahvin minulle.Oli joutilasta aikaa kävelin läpi kaupungin satamaan.En osaa suomessa matkustaa taksilla, kaikki taksit tuntuvan yrittävän pettää minua. Tässäkin taksissa on hinnasto tuossa takaikkunassa, matkustaja saa siitä katsoa mitä matka maksaa.Siinä se on lappu, se on niin pienellä kirjoitettu etten minä siitä näe ilman laseja. Kun kyykistyn katsomaan hintaa, taksikuski katsoo kuin halpaa makkaraa. Mitäs siinä hintaa kyselet, tämä tahtoisi ettei kukaan koskaan kysy hintaa. No jos ei itse maksa, kuten kansanedustajat, mitäs väliä sillä hinnalla onkaan?

Eestissä on laki joka määrää minkä kokoisilla kirjaimilla ja numeroilla hinta pitää olla. Tarra on kämmenen kokoinen ja teksti suunnilleen sentin korkuista. Laiva tuli satamaan, minä laivaan.Ompa paljon matkustajia, mihin lie matkalla? Kun pääsin Tallinnaan tuli kotoinen olo, soitin satamaan Bolt taksin minua vastaan. Sen hinnan näen tilatessa puhelimesta, 4.6 euroa satamasta bussiasemalle. Eikä kuski vittuile, juttelimme niin intensiivisesti kaikesta, että vetäisi bussiasemasta ohi. Kysyin että mihin sinä minut viet? Pyyteli anteeksi, unohti ja meinasi viedä lentokentälle.Bussiasemalla tuli nälkä, aikaa 15 minuuttia.Tilasin tuollaisen kiireisen miehen lounaan, alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka.Lux ekspressin selkään ja sitten taas mennään, paikkakunnat vaihtuu seljäkottimiehellä nopeasti.Lopuksi Pärnu bussijaam.Satamassa purjevene odotti, kävin vähän keskustelemassa satamakapteenin kanssa. Kerroin että olen lähdössä.On aikomus lähteä Liivinlahdelle seikkailemaan. Jos joku ei sitten huomenaamulla löydä täältä aamukahvin kanssa uutisia luettavaksi, niin syy on se etten ole vielä rantautunut.

Jos tietää missä on, muttei tiedä mihin on matkalla ei se tarkoita että olisi eksynyt, jos ei tiedä missä on, mutta tietää mihin haluaisi, on eksynyt. Minä tiedän missä olen, sellainen nyt vain on tämä tilanne…

Aamu alkaa aamupalalla, tiski josta aamupalaa saa on pitkä. Tuollaisia kuumakaukaloitakin on useita. En minä kyllä niistä mitään itselleni löytänyt. En vois syödä vedessä keitettyjä venäläisiä nakkeja, enkä aamupalaksi ota myöskään munakasta tai paistettuja perunoita.Löysin itselleni valkoista leipää ja kinkkumakkaraa, tomaattia ja kurkkua, sekä rutikuivaksi keitettyjä kananmunia. Kahvia päälle. En valita, en, olen hiljaa ja söin kiltisti. Luulisi tuollaisesta tarjonnasta löytävän, minun vikanihan se on jos ei löydä. Ja jos en löydä mieleistä niin olen mieluummin syömättä.Sinänsähän tämä hotelli Družba on vähän vanha, kyllähän tämä tällaiselle kulkurille kuitenkin kelpaa. Sitten töihin, tässä on tämä vanha suomalaisten ravintola Espilä, Viipurin keskustassa. Siellä käy paljon suomalaisia.Ravintola on tämän puiston reunassa. Otin ongenvavan ja nostin tuollaisen linnunpöntön venäläisten kauhistukseksi ja suomalaisten riemuksi Espilän kulmalle.Tervetuloa linnut suomalaiseen lintukotoon pesimään.Kauppahuoneeseen katselemaan.Myyjät on kovin agressiivisia, tyrkyttävät krääsäänsä.Kaikenmaailman myssyjä ja vaikka mitä joita turisteille saisi myytyä. Toisaalta, kyllähän minäkin myyntimiesten myyntikikat osaan..Sitten läksin tänne Johanneksen satamaan. Tuo nahkatakkinen oli satamakapteeni, tuli kysymään että mitä etsimme? Minä että minulla on purjevene, tulin satamaa katsomaan.Tämä kysyi että haluanko laiturille?Avasi portin ja sanoi että mene katselemaan. Olihan siellä purjeveneitäkin muutamia.Mies antoi minulle käyntikorttinsa, ammatti on näköjään Kapitan Porta, satamakapteeni. Sanoi että soita kun olet tulossa, vuorokausi maksaa 400 ruplaa. Lupasin soittaa. Tässä sataman kotisivut.Vielä kapitan porta suositteli että ota kuva kartasta että löydät perille.Kävelin vielä vanhoilla hautausmailla katselemassa, ei näkynyt tuttuja kasvoja.Monella haudalla oli pöydät ja penkit, sai käydä istuskelemassa omaisten haudalla, ottaa vaikka ruokaa ja juomaa mukaan.Osa hautakivistä olikin pellistä hitsattuja kiviä. Kaikissa hautapaikoissa oli aita ympärillä, jos ei valettua rauta-aitaa, niin edes verkkoaita ympärillä. Jos ainoa omistamansa maatilkku on hautapaikka, niin edes se on aidattu.

Sitten olikin aika kääntyä takaisin suomen puolelle, rajat läpäisin helposti, yllättävän helposti. On aika lähteä takaisin Eestiin…

Aamulla katselin ikkunalla kukkaa joka on ennen minua syntynyt. Ihmeen vetreä sen ikäiseksi vanhukseksi, nähtävästi osaa jotenkin uudistua.Otin kartan ja aloin hahmotella lähtöä.Tuumasta toimeen ja kohti Viipuria.Erikoisia maisemia, ennenkuin joku muuta ajattelee, pitänee kertoa että maisemat on suomen puolelta.Lopuksi rajahaahuiluiden jälkeen ”suuri ja laaja venäjänmaa.” Moni asia erilailla, toiset taas toisenlailla tai samanlailla kuin suomessa.Kirkonraunioita.Ihantalan taisteluiden sankarien muistokivi.Yleensä sankareille tuodaan kukkia, perskuta, tänne tuotu kranaatin pyrstöjä sekä sytytin. Tuo sytytin kyllä on vähän vaarallisen näköinen.Kai ne on tuosta kiven syrjältä kaivettuja.Illan lopuksi saavuin Viipuriin, auto parkkiin ja kaupungille. Alle Yandex taksi ja kuljettajalle ohjeeksi että kauppahallin viereen.Johon tämä sitten toikin, ei täällä kannata omalla autolla ajella. Kyydit kaupungin keskustassa maksaa 50- 80 ruplaa, eli 70 sentistä vähän päälle euroon.Eikä venäjällä myöskään tarvitse nälässä olla, eikä pelkkää hapankaalia syödä, jos ei halua.

Taidan olla täällä venäjälläkin enemmän viime vuosina ollut kuin suomessa, vielä on passissa tyhjiä sivuja…

Otin veneestä lipun perästä ihan satamakapteenille tiedoksi että olen reissussa. Satamakapteenit tahtovat tietää ollaanko veneessä vai eikö, ainakin asiansa osaavat satamakapteenit tahtovat tietää sen. Vielä oli vähän hämärää kun läksin kävelemään Pärnun bussijaamale.Vaikka minä oli 20 minuuttia aiemmin bussiasemalla, oli bussi jo tullut. Ihmisiä veteli suitsua auton vieressä. Bussi oli illalla kello 10 lähtenyt Vilnasta ja matkalla Riian kautta Tallinnaan. Näytin lippuni ja id korttini ja hyppäsin bussiin.Heti kohta lähdettiinkin kohti Tallinnaa, 10 minuuttia etuajassa lähdettiin.Pelloilla amu utu nousi, kun Ecolines kiiruhti kohti Tallinnaa.Tallinnaan bussi tuli reilu puolituntia etuajassa, läksin joutessani kävelemään kohti rantaa.Siellä olikin jo tämä Viikinkien voimanpesä XPRS, kuten kyljessä lukee.Olipa satamassa ihmisiä laivaan pääsyä odottamassa. Kaikenmaailman eläkeläisiä joutessaan jonottamassa.Minulla oli ikkunapaikka, katselin välillä ulos samalla kun lueskelin Õhtulehteä. Laivassa on osattava etsiä heti oma paikka. Ei vahingossakaan minkään karaokebaarin vierestä, eikä myöskään minkään vitsikkään drubaduurin läheltä. Paikka pitää olla sellainen ettei korvat soi kun reissumies matkaa tekee.Joku vene tulla posotti moottorilla vastaan.Ohi tuon Kuivasaaren ja lopuksi katajanokalle, sieltä taas joutessani käppäilin kaupungin läpi.Rautatieasemalle, jossa taas oli tuollainen kulkupeli odottamassa laiturissa.Päädyin tuollaiselle asemalle. Matka jatkuu huomenna…

Aamusella muutama vene lähti Pärnusta kohti tuntematonta. Minä en.Turisteja viedään ja tuodaan eestaas bussilla. Hyysätään ja hierotaan, kauneushoitolassa hoidetaan. Minä olen yhden kerran elämässä jalkahieronnassa käynyt, kävin kun painostettiin. En ymmärrä mikä riemu jostain hieronnasta tulee? Kauneushoitolaan en mene vaikka aseella uhattaisi, niin onHaahuilin ja katselin.Tämän saman hotellin vieressä on aina aamulla koiran taluttajia, monella vielä monta koiraa. Hassun näköistä kun 3 koiraa ryntäävät eestaas, taluttaja koittaa pitää epätoivoisesti nyörejä ojennuksessa. Tällä ei kuitenkaan ollut kuin 2 koiraa, sekä puhelin korvalla.Rannan lähellä oli lauantai iltana bileet olleet, tuuli oli vähän roskia levittänyt. Ei kuitenkaan paha.Vesikin oli laskenut normaaliin korkeuteensa.Tuosta ikkunasta vuotaa vettä, koitin syksyllä sitä paikkailla, muuttui paljon hullummaksi. Siinä on kumitiiviste alumiinien välissä, eikä sellaista tiivistettä mistään saa. Tai minä en ainakaan löydä.Teippasin reunat teipillä, tilapäisesti. Pitänee avata ja yrittää jotain keksiä, kun on aikaa.Helpompaa minulla kuitenkin on kuin tällä miehellä. Kävin jututtamassa Kalevipoikaa, kertoi ostaneensa veneen 5 tuhannella. Nyt on sitten remontti meneillään, hionut pohjaa ja moottoria korjaillut. Kertoi että varmaankin 2 vuotta menee vielä ennenkuin on tiptop. Suihku pitää rakentaa ja sitä ja sitä.

Olen tänävuonnakin törmännyt useampaan kertaan Eestiläisiin, jotka ostaneet vanhan veneen ja alkaneet kunnostaa. Eihän vanhan kunnostaminen mikään huono harrastus ole, mutta ei siitä kyllä omiaan pois saa. Sen ajankin voisi käyttää vaikka purjehtimiseen ja seikkailuun. Ei silti, tukevan ja merikelpoisen näköinen on miehen vene. Jokainen tekee elämällään mitä haluaa.Ukkonen myrisee taivaalla, minä oleilen Pärnussa.Nyt alkaa kyllä aika virrata päälärin reunojen yli, olen ostanut bussipiletin….

Olen juuttunut Pärnuun, tapasin rannalla tuttuja Pärnun purjehtijoita. Kädestä pitäen tervehtivät, sanoivat nähneensä veneeni, mutta kun suurta suomenlippua ei ollut, niin eivät olleet varmoja. Vähän tuossa oli tuuliakin pidellyt poissa ollessani, meri tuonut roskaa laiturille aaltojen mukana. Veneissä oli paljon köysiä keulassa, myös minulla tuplaten.Tuuli nostaa vettä tänne Liivinlahden perukoille. Tämän kuvan nappasin tullessani Juhannuksen jälkeen Pärnuun, vesi oli metrin alempana.Nyt tuuli on laskenut, nyt uskaltavat merimiehet merelle. Mielipuuhaani on toisten arvosteleminen rannalta, oikein sydämessä läikähtää kun Puolan merimiehet lähtevät. Muutaman metrin tuulessa, laiturin ulommaisesta paikasta piti vetää köysilenkki rantaan ja vetää sillä poijussa olevalla köydellä vene poijun viereen. Kun saivat poijuköyden irti niin mies huikkasi jotain veneen päällikölle.

Päällikkö tempasi valtaventtiilin auki ja musta sauhu nousee kun lähdetään täysillä kierroksilla laiturista. Se takimmainen köysi oli soljui sieltä laiturin silmukasta niin, että savu nousi köydestä. Onneksi ei mihinkään sotkeutunut. Sitten tuli saatanan kiire kun ei ymmärtänyt ruorista kääntää, meinasi ajaa toisten perään viereiseen laituriin. Pääsivät kuitenkin reissuun.

Olen niiin monta kertaa nähnyt saman tempun, aina puolalaiset. Minä en ymmärrä mikä tuon reuhtomisen tarkoitus on? Siitä olisi ihan nätistikin päässyt kun ei tuule edes. Ei minulla puolalaisia vastaan mitään ole, mutta tuollainen temppuilu on vaarallista.Monessa satamassa eivät laita puolan lippua kun on vieraita puolasta, eivät nähtävästi halua mainostaa että meillä on puolalaisia kylässä.Läksin kaupungilla, siellä oli tällainen esiintyjä joka keräsi rahaa.Yhtäkkiä tämän viereen, tai eteen tuli tuollainen sälli. Nojaili puupökkelöön yrmyn näköisenä ja ihmiset toivat lippalakkiin rahaa. Se oli nähtävästi joku polttari juttu, tai jotain.Siinä ne jökötti vastakkain, musta mies mulkoili punapaitaista joka ei ollut millänsäkään. Aikansa oli ja keräsi rahat ja läksi porukan kanssa eteenpäin.Kokeilin mitä tapahtuu kun tälle pani pari euroa lakkiin, alkoi puhaltaa torveen.Sitten tuo Lux ekspres saapui laituriin.Keräsi ihmiset kyytiin ja läksi Viljandin kautta Tartoon, heilautin kättäni bussille ja lähdin omille teilleni.

Jos joku aikoo Pärnun suuntaan tulla, niin Kihnussa on meripidu 12-13 päivänä heinäkuuta. Siellä varmaankin Kihnun virve taas esiintyy….

Yö tuli vietettyä tuollaisessa hotellissa nimeltä Kaupo. Tuossa kuvassa näyttää ahtaalta, tilaa oli kuitenkin 20m2. No jos kesäkuumalla, niin ilmastointi saisi kyllä olla. Aamupalakin oli periaatteessa hyvä, mutta. Kysyivät milloin tulen syömään, kerroin että vaikkapa kello 9. Heräsin jo kello 5 mutta jotenkin nukuin uudestaan, heräsin kello 9 aamulla.Tulin pöytään, sali oli aivan täynnä. Tarjoilija tuli ja kysyi mihin aikaan teillä oli aika? Kerroin että olen vartin myöhässä. Tämä voivotteli että nyt osa on myöhässä ja osa aikaisessa, kaikki samalla ajalla. Viskasi piparit ja patonkiviilut pöydälle, meinasin jo poistua, ajattelin että tästä ei hyvä seuraa. Kyllähän sitä lopuksi syödä sai, aikaa meni 40 minuuttia.Muut oli jo ehtineet syödä ja poistua ennenkuin minä sain pahan kahvini ja esanssi mehuni. Munakas oli ihan hyvä.Otin pihalla seisseen Ooppelin ja lähdin eteenpäin, tai siis taaksepäin.Kyllä Liettua ihan kiva on, monet paikat on saatu hienoon kuntoon. Tässä Siguldan uusi kauppahalli. Kiertelin Latvian pikkuteitä kohti pohjoista, maata nimeltä Igaunija. Välillä oli synkät pilvet, ihan vettäkin viskasi pilvistä.Yksi niistä asioista jotka nähdessäni hihkaisen riemusta, on nuo Tuonekured, eli kattohaikarat. Tässä oli koko pesua, kun ajoin ohitse päitä näkyi 5, kun pääsin takaisin kameran kanssa ne poikaset kyyhöttivät pesän pohjalla. Näitä näkee Eestissä yllättävän paljon, eikä pelkää autoja, kuka hullu nyt tuonenkurkea vainoaisi.

Sitten tuli nälkä, katselin että tuolla on ihmisiä terassilla, lähden sinne. Se oli oikea valinta, milloinkas minä olen väärin valinnut, ainakaan tunnusta. Päivän annos 3.9 euroa, jos joku sanoo että kallis keitto niin erehtyy. Tässä puolenlitran kulhossa oli alkupala keitto.Seuraavaksi neidot toivat pääruoan, rassolnik. En tiedä miten sen suomentaisi, sellainen pata tai muhennos lihaa ja kasviksia. Oikein hyvä jälleen.Latvian puolella on tuollaisia ylinopeus kameroita, kuvaavat molempiin suuntiin. Ei väliä onko kuljettaja kuvassa vai eikö, kun auton tuntee omistaja maksaa. Ajoin kerran Tartosta autolla Riiaan, perästä alkoi tulla laskuja. Eka sakko on halpa, 20 euroa, seuraava 40, jos tulee samana päivänä. Kaikki 3 sakkoani oli 70 rajoituksella pimeässä, ajoin autopilotilla 96. Ensin kirosin 80e laskujani, sitten ajattelin että suomessa olisin saanut vähintään 1000 sakot ja samalla vielä kortti pois kolmesta ylinopeudesta.Tässä epäonnistuneessa kuvassa kiertelin rajan yli pikkuteitä, kamera näytti valvovan valtioiden rajaa.Siihen oli syynsä, jos olisivat katsoneet auton takakonttiin, olisivat kyllä avanneet pullot. Ei kukaan usko että tuodaan vettä rajan yli.Minä ostin pari kannua Saaremaa vettä tuliaisiksi Eestiin.Kymmenen senttiä halvemmalla olisin saanut tuota Rimin omaa prändiä, Allika vettä. Jotenkin vain Saaremaa vesi kuulostaa paremmalta kuin Allika vesi…

Soitin yhteen autovuokraamoon ja kerroin haluavani vuokrata auton, tyttö ilahtui, soitit oikeaan numeroon. Tämä että ota sen sijaan Ooppeli, saat 300 omavastuun kaskon kanssa 30 euroa vrk. Minä että olen aina halunnut Ooppelilla ratsastaa, tulen hakemaan.

Veneestä lippu pois ja baanalle.Siitä Liivinlahden rantaa kohti etelää, vastaan tuli paikka Häädemeeste vald. Aika erikoinen nimi, tarkoittaa Hyvienmiesten kunta. Sitten tuli vastaan seuraava nähtävyys, Cosmose keskus, se oli neuvostoliiton aikaan paikka jossa kosmonautit kävivät vähän keskittymässä ennen avaruuteen lentämistä. Samoin kuin minä kävin kahvilassa keskittymässä, ennen Ooppelilla Latviaan hurauttamista.Mitenkähän se sitten oli, ainakin tässä kuvassa tämä Valentina Tereskova näyttää vetävän vielä viimeistä vodkanapsia ennen avaruuteen lentämistä.Siitä sitten iloisin mielin kosmokseen.

Matka jatkui kohti etelää, lopuksi Ooppeli toi Siguldan kaupunkiin. Riiasta koilliseen noin 50 km. Kiertelin katselemassa nähtävyyksiä, yksi niistä oli tuo silta yli joen. Aivan kuin Ukkopekan silta Naantalissa. Ihmettelin miksi autojen torvet soivat kovasti?No se selvisi kohta, siltaa tuli yli sulhanen morsian sylissään. Saattajia oli pari ja yksi valokuvaaja. Oli sulho ottanut urakan vaikka morsian ihan normaalipainoinen olikin.Näki miehen ilmeestä että vähän koville otti, mutta kun urakka päätetään ottaa, se suoritetaan loppuun. Rituaaliin kuului että morsian viskasi oman nimen jokeen, paperilapulla. Sen jälkeen se nimi oli pois, oli aika alkaa käyttää uutta, miehen sukunimeä.Sillan yli päästyään sulho oli kyllä jo vähän punaposkinen. Avioliiton satamaan kannattaa pyrkiä kun on nuori ja voimissaan, turha yrittää eläkeläisenä ja molemmat ylipainoisena. Saattaa päästä katsojilta nauru vahingossa.

On Latviassa nähtävää…

Tartussa satoi vettä, oli aika karistaa kaupungin pölyt jaloista.Päähän viskasin tuon hienon venäläistyylisen nahkareunuksisen lippalakin.Se oli tuollainen valmistusvikainen lipan sisäpuolelta, sekös minua haittaa. Lakki päähän ja bussijaamale.Kuuden euron bussipiletti näppien välissä odotin bussia.Lux expres, tällä linjalla on vähän vanhempaa kalustoa, ei missään nimessä vanhoja kuitenkaan. Näyttää siltä että uusin kalusto laitetaan Tartu-Tallinna välille tienaamaan.Ja matka alkoi sateessa.Kohta sade loppui, ammattimies osasi bussin ajon. Automaattivaihteisto vaihtaa niin tasaisesti.Matkalla on aikaa katsella maisemia.Sekä aikaa lukea päivän lehdet. Õhtuleht kirjoittaa kuinka alkoholin laskenut hinta sai suomalaisten silmät loistamaan. Tämä nainen oli kuulemma voitonriemuinen viiniostoksineen.  No riemunsa kullakin.Saavuin Pärnun bussijaamale, taksi toi loppumatkan satamaan. Ensimmäiseksi lippu veneeseen että satamakapteeni, ja muutkin tietävät että kohdalla ollaan.Vielä illan kohokohta, teatteri esitys. Säärane mulk, eli suomeksi, sellainen mulgimees. Mulgi on Viljandimaan asukkaiden sellainen vanhahtava nimi.

Se olikin oikein hyvä esitys, kesäteatterissa Lydia Koidula museon sisäpihalla. Liput oli kaikki loppuunmyydyt, Tämä Lydia Koidula, yksi eestin kansalliskirjailija, oli kirjoittanut tämän tarinan joskus 1870 luvulla. Siitä oli vuosien varrella tehty 20 lavastusta, esityksiä oli sitten lukematon määrä. Tämä lavastus oli pyörinyt 3 vuotta ja loppuu tänä kesänä.Esityksiähän ei sitten kuvata, tempaisin kuitenkin tästä lopusta kuvan. Näyttelijät olivat hyvät ja esitys kaikin puolin hyvä, minä tykkäsin….

Minä läksin aamulla kaupungille kävelemään. Mutta jotenkin olin niiin väsynyt, en jaksanut kävellä takaisin, tulin bussilla. Piti vähän opetella, koko Tartun bussiliikenne oli muuttunut. Uusi firma oli Go bus uusilla autoilla, linjat täysin muuttuneet. Hienot oli kyllä autot, ei silti, ei niissä entisissäkään mitään vikaa ollut.Tuossa vieressä kulkee tuollainen teollisuusradan pätkä. Sille tehtiin pöllinvaihtoa keväällä aikaisin, sen jälkeen liikenne loppui. Kuinka tuntuukaan tutulta järjestelyltä?Koira oli haudannut joskus kukkapenkkiin luun, nyt kaivoi sen ylös. Minä kysyin koiralta että kukahan on kaivanut kukan ylös penkistä? Jotenkin syyllisen näköinen oli koiran naama.Eipä tämä sitä kyllä jäänyt murehtimaan, tehty mikä tehty. Enkä minäkään siitä sen jälkeen, kunhan tuli kysyttyä.Bussi Vilniusesta palasi takaisin, kaikki kunnossa. Matkaa noin 500km sivu, kova kuski, yksin ajoi koko matkan. Sanoi että kaikki luottokaverit oli keikalla, ne jotka oli vapaana oli kyllä kortin omaavia, muttei uskalla istua etupenkillä kyydissä. Parempi kun ajaa itse.Toivat tullessaan rääbis nimisiä savustettuja kaloja, piti oikein katsoa sanakirjasta mikä se rääbis on. Onkin muikku.

Minä hyppään bussin selkään ja lähden sillä Pärnuun…