Ihmeellistä jorinaa

Aamu Piritalla on niin hieno. Tallinnan siluetti näkyy tallinnan lahden toisella puolella.

Eipä ole vielä paljoa veneitä laitureissa, kevät on pahasti myöhässä.

Minä yritin aamu cappucinot keittää, mutta maito ei tullut purkista ulos. Se oli viiliksi muuttunut. Ei kun Pirita R-kioskista cappucinot ja päivä alkaa.

Tuolla luoteen puolella horisontissa on tuollainen keltainen pilvi. Näkyy usein keväällä. Joku sanoo että se on laivojen rikki pilvi, toiset että se on siitepölyä. En osaa sanoa, en ole saanut aikaiseksi sitä selvittää.

Kohvin jälkeen alkaa taas rattasõidu kiinnostaa. Dahon vauhdin takaa.

Rantaa pitkin kohti kaupunkia.

Panen menemään oikein nuoruuden innolla, shamaanirumpu tikittää korvissa vauhtia. Kun tuon vauhdin saa päälle, sitä voi jatkaa vaikka kuinka kauas.

Uusi Reidi tie on hyvä keksintö, hyvät rattatiet myös.

Rakennustyömaan aitaan on pantu kuvia vanhasta Tallinnasta. Mielenkiintoista.

Ohi vanhasta satamasta. Ei yhtään turistivenettä näy.

Risteilylaivoja näkyy tulleen. Pari näistä seisoi talven tuossa, mutta yksi taitaa olla kylälisiä tuonut.

Minä pistelin rattaalla auringossa. Ilma tuntui kyllä 20 asteiselta auringossa, kuuma tuli.

Kieppasin lenkin myös tämän Noblessnerin sataman kautta. Yksi suomenlippu veneessä näkyi.

Kalarantaan rakennetaan paljon uutta. Kalliita asuntoja hyvinvoiville.

Tallinnassa on paljon hienoja paikkoja. Suurin osa turisteja osaa vain Viru keskuksen ja Raatihuoneen torin.

Minä kiidän kohti läntta.

Kilometri toisensa perään. Helppoahan tämä on. Tunnen että jaksan tätä vauhtia vaikka koko päivän.

Päädyin tänne. Haven kakumäe satamaan.

Täällä on parempiosaisten veneitä. Suuria ja vielä suurempia.

Vettä menee solkenaan, värska virkistää.

Takaisin tiellä kävin vielä katsomassa sataman vieressä. Seitsämän meren ravintola. Drubaduuri soitteli musiikkia ja lauloi suomalaisille turisteille. Pitäisiköhän minunkin joskus tulla Tallinnaan laivalla päiväksi turistireissulle? Oikein mukavaahan näillä näytti olevan terassilla.

Vai oikein turistibussilla maakuntakierroksille? Ei silti, olen minäkin ollut matkaoppaana eestiläisille Hiiumaalla. Kuuntelivat perin innoissaan juttujani saaresta, ensikertalaiset.

Olen saapunut aamulenkiltä takaisin Piritaan. Russalka suojelee kulkijaa.

Matkaa aamulenkillä tuli 42km ja vähän päälle.

Aamupala paikalliselta nakkikioskilta. Tallinna-Baku mainokset. Eli Azerbaijani nakkikioski.

Shaurma miehen tiellä pitää ja vauhdissa. Vauhtia kyllä piisaa elämässä, vaarallisia tilanteita vähemmän. Minun Eesti, minun Tallinna…..

Henkilääkärini joka minusta huolta kantaa, oli huolissaan. Kerroin tässä talvella että minulla on rytmihäiriöitä. Tämä oti heti asiakseen, antoi terveydenhoitajalleen ohjeen soittaa aika sydänlääkärille. Kävin sydänlääkärillä joka katseli tietokonettaan, alkoi suomeksi yrittämään kertoa että oli ollut monta kuukautta suomessa töissä. Minä että puhu minulle eestin kieltä, ymmärrämme molemmat. Lopuksi tämä kirjoitti lähetteen rasitustestiin, sanoi että siellä pannaan asiat selviämään.

Minä käppäsin kohti sairaalaa aamulla, ilma oli hieno, mutta mieli alkoi synkistyä. Mitä ne pilaa minun riemuni sydänfilmeillään. Mitäs jos minussa onkin jokin vika?

Tuomet vain kukkivat ja linnut laulavat.

Saavuin tänne Tarton yliopiston sairaalaan, se on eestin paras sairaala. Kouluttavat yliopistossa lääkäreitä ja kaikki on viimeisen päälle. Tietotaitoa löytyy kyllä, haluja ja resursseja. Luulin meneväni kuntopyörällä polkemaan, se olisikin ollut tuttua. Mutta panivatkin liuhuhihnalle ravaamaan. Antureita äijän yläosa täyteen ja varoittelivat että lisäävät sitten kierroksia, sano jos tulee paha. Minä nauroin että ei taida minua polvilleen saada teidän laitteilla.

Lääkäri väänsi juoksumattoon kierrosta ja kysyi että joko tuntuu? Minä että anna mennä vaan, ei hymy hyydy. Tätä jatkettiin ja jatkettiin.

Vilkaisivat valkotakkiset toisiaan ja kiersivät ruuvia tiukemmalle, minä hymyilin ja ehkä jo vähän irvistystäkin lipsahti. Anna mennä kun on ylämäki taas, kerro omaisille sitten mikä paikka petti ensimmäisenä, en aio antaa periksi.

Seuraavaksi valkotakkisilta loppui hymy, se hullu on tosissaan, se ei aio lopettaa väsymykseen. Näyttivät molemmat sormella samanaikaisesti näyttöruutua ja sanoivat seis. Ei pidemmälle, alkaa olla rytmihäiriötä niin että piisaa. Minä sanoin luulleeni että rasitustesti on kovempi juttu, tuo ei ollut mitään ihmeellistä. Minä olen rattaalla vetänyt ylämäkeen paljon kovemmin. Nyt kuulemma kollegio kokoontuu ja lyö viisaat päänsä yhteen mitä tehdään. Unohdetaanko koko juttu, vai pitääkö vielä enemmän paneutua asiaan. Ilmoitin tyytyväni heidän päätöksiinsä, perästä kuuluu. Vihjaisin kuitenkin että jokatapauksessa aion Dahonilla vetää ylämäkeen, niin että varoventtiilit kiekaisee. Se varoventtiilin kiekaisu ja sydämensyke tapissa ylämäkeen saa maailman murheet unohtumaan. Kun ylämäki loppuu, kuten se aina ennemmin tai myöhemmin loppuu, on kaikki taas niin helppoa. Jos siihen kuolen niin antaa sitten mennä, perskuta. Onhan se niinkin, totesivat viisaat.

Astelin kuuluisien ihmisten jalanjäljissä takaisinpäin.

Päätin lopettaa koko asian miettimisen, otin ja läksin.

Tuttu reitti. Paikallisbussilla keskustaan.

Minun bussi, Lux ekspress odotti minua. Tiemme kohtasivat jälleen, Lux vie minua eestaas elämässä, aina eteenpäin ja uusiin seikkailuihin. Me olemme erottamattomat, luotamme toisiimme.

Minun istuimeni on tuolla verhon takana.

Bisnesluokassa. Kuten yleensäkin elämässä kannattaa valita hinta ja laatusuhde oikein.

Eilinen ja öinen vesisade vei pölyt ja raikasti ilman. Aamun aurinko kuivasi ja koko ruletti alkoi taas alusta.

Nämä lapset asuivat tuon aidan takana ja tulivat myös osallistumaan. Ei nämä musiikkia saaneet trumpetilla ja helistimillä aikaan, mutta yritystä oli. Sellainen kananpierun pörinä kuului haikeana ja helistin helisi. Minä kehuin heitä kovasti ja annoin 10 euron rahan yrityksestä. Lasten äiti vieressä kiitteli, kehui että aikovat muusikoiksi, minä että kyllä se siitä kun vain kärsivällisyyttä riittää.

Kasvien myyjät myivät. Tämä oli nähtävästi kerännyt pellon ojasta tuollaista juurakkoa.

10 eurolla sai kourallisen juuria, hyvä kauppa. Ja kauppa kävi.

Eetterin myyjä myi eetteriä ja hirvenliha säilykettä.

Pötdän toisella puolella oli näitä pulloja. Musta pässik. Pässik on kääpä, eli tämä myi uutettua kääpä mehua tai sellaista juomaa.

Se onkin sitten todellinen ihmeaine. Tehoaa sitten kuulemma maksalle, sapelle, sappikiville, munuaisille, parantaa muistia, antaa energiaa, auttaa stressiin unihäiriöihin ja unettomuuteen. Auttaa parantumista raskaista sairauksista, auttaa sia hermosysteemiä uusiutumaan, auttaa väsymystä, myös kroonista väsymystä vastaan. Parantaa aineenvaihtoa ja immuunisysteemiä, estää liian sokerin imeytymistä. Auttaa tulehduksa ja nivelten kipua vastaan. Auttaa kroonilisten lihaskupuja vastaan. Parantaa nahan sairaudet. Auttaa vanhenemista vastaan. Auttaa sisäelin kasvaimia vastaan.

No perskuta rallaa, ompa todellinen ihmeaine. Ei nyt yhtäkkiä tule mieleen mihin se ei näiden mukaan auttaisi. Yhtäkkiä tällä elämän kokemuksella sanoisin että nyt kyllä ihmisiä kusetetaan ja rankasti. Jos joku kuulostaa liian hyvältä se todennäköisesti on kyllä kusetusta. Tai ainakin se pitää olla jotenkin tieteellisesti tutkittu juttu. Sitäpaitsi eikös se kääpä ole jonkinlainen puun sairaus, sellainen kasvain puun kyljessä. Samalla metodilla voisi suositella syömään vaikka koiran kasvaimia ja syyliä. Sisäelimistä poistetut kasvaimet ovat kaikkein parempia.

Minä en näihin kusetuksiin usko, en myöskään 5g salaliittoihin. Maailmasta kaiken hullutuksen suodattamiseen ei voi enään vanhemmalla iällä oppia, se on opittava jo lapsena. Noiden luulotautisten kanssa ei kannata energiaa hukata keskusteluun, ne eivät suostu ymmärtämään miten maailma toimii. Minä syön jäätelöä ja hoidan sillä verenpainetta.

Vauhti kiihtyy kiihtymistään. Kansanmusiikki raikaa ja kansa on otillaan. Sitä hetkeä ei saa laskea kädestä. Takaani kuiskataan, se on suomalainen, sillä on rahaa. Älä laske sitä pois, älä laske, älä.

No en laske…

Aamulla otetaan aamulääke, vatsamyrkky. Se tuo puhdin ja vie unen. Lääkäri joskus varoitellut, mutta siitä minä pidän pääni.

Käteen liimataan tuollainen pinkki luottovangin paula. Sitä kun vilauttaa niin pääsee portista sisään ja ulos.

Tavallinen rahvas tuodaan busseilla tuonne bussien parkkipaikalle. Matkaoppaat huutelivat suomeksi että bussit odottavat samalla kohdalla sitten.

Sieltä ne tulevat, oikein tyrkkivät että kuka pääsee ensimmäisenä.

Vanhemmat ja huonojalkaisimmat meinaavat ihan jalkoihin jäädä kun ostoksille päästään.

Perskuta, antaa tulla vain, kyllä täältä pesee.

Laitoin tuollaisia talismaaneja teltan joka kulmaan.

Saslikin tekijät taas löivät hornan tulet palamaan laatikoihin ja savut alkaa nousta.

Eetterin myyjä nostaa pöydälle tulenarat juomansa. Saksalainen eetteri maksaa 35€ litra, tsekkiläinen vähän halvempaa. Kysyin kerran myyjältä että mitä ihmettä tuolla tehdään. Kaveri nauraa että sitä samaa kuin ennenvanhaan. Voi sillä vaikka auton käynnistää pakkasella. Kyselin myöhemmin muutamalta tutulta. Kuulemma jotkut juovat sitä sellaisen sormustimellisen. Kajahtaa kuulemma kovasti päähän kun pontikka snapsin perään vetää eetterit. Yksi tunnusti kerran kokeilleensa, sanoi että meinasi pää räjähtää.

Väkeä oli ensialkuun hyvin ja tulivat kädestä syömään kuin varpuset. Mutta sitten tuli sade ja ihmiset pakenivat kuin varpusparvi. Vips ja kaikki kadonnut.

Turha siinä on sitten yrittää mitään myydä. Minä yritin näyttää tällaista ihmeellistä purkkia. Kysyivät että mitä siinä on? Minä että näkyy lukevan että limaa. Vaivoin sain muutaman myytyä suomalaisille, sanoin että vie kotiin ja anna lapsille, ne kuulemma ymmärtävät.

Illalla kävin vielä saunassa. Ai perskuta kun kauppamiehet on sitten kovia jätkiä. Se kaasukäyttöinen kiuas oli hevosen kokoinen ja hehkui punaisena. Äijät heitteli sinne vettä ja huitoivat toisiaan ja itseään vihdalla. Minulle on kerrottu että suomalaiset on kovia saunomaan. Ja paskat sanon minä, kuka sanoo olevansa kova saunoja niin tulkoon Türin kaupunkiin markkinoiden aikaan. Menköön saunan ovesta ja sanokoon että heittäkää nyt perkele sitä löylyä. Alkaa tapahtumaan yllättäviä asioita….

Silloin rauta taottava kun rauta on kuumaa.

Auto aivan täysi tavaraa ja sitten mennään taas.

Karavaani on saapunut. Tutut tervehtivät ja teltat lyödään pystyyn.

Odotettavissa on ryntäys rynnäkkö. Asemat on tehtävä hyvin, ettei käy kehnosti. Sen ovat 8 vuoden aikana oppineet myös ukrainalaiset. Kantapään kautta.

Meillä helpompaa, mutta kyllä näissäkin jonkinlainen võitlus käydään. Minä tiedän, en ole täällä ensimmäistä kertaa. Enpä ole laskenut montako kertaa olen Türin kukkamarkkinoilla ollut, aika monta kuitenkin. Huomenna repäistään..

Tuulessa keikkuu vene.

Möljään sidottu on.

Siellä se hylkäämäni purjevene keikkuu satamassa. Joku Tallink merellä vain seilaa

Heräsin taas heti kohta auringon noustua. Talvisin unet on pidemmät, kesällä meinaa jäädä aika lyhyeksi.

Joillakin on vaikeaa veneen sitominen. Ihmeellisen näköisiä virityksiä. Solmut on hevosen pään kokoisia ja köydet solmuilla jatkettuja.

Sitä en tiedä miten tuohon veneeseen pääsee kyytiin?

Kaikkea sitä näkee.

Nämä Kalevi Jahtklubin miehet osaavat kyllä.

Ulkona on tappavan kylmä, kesä on meidät hyljännyt.

Pistin kylmissäni juoksuksi aallonmurtajalla. Kanteen on valettu lisää betonia ettei aivan hajoa.

Tämä on senverran matala että aika helposti laineet yli lyövät.

Veneellä olo riittää. Lähden ja kokoan tavarani ja lähden vaihteeksi Tartoon.

Alku bussilla piritan rantaa.

Kiva bussista on rantaa katsella.

Matka vei keskustorin vierestä. Tämä on niitä venäläisten viimeisiä linnakkeita. Suurin osa myyjistä on umpivenäläisiä.

Sama omistaja joka omistaa Baltijaama torin on myös tämän ostanut. Meinaa rakentaa uusiksi.

Käteen tarttui tällainen Azerbaijanin hillo.

Sekä Azerbaijanin tee.

Tallinna bussijaam.

Minun bussi, Lux ekspres.

Huonompi osaiset joutuvat tyytymään Kaikenlaisiin Flix busseihin tai Go busseihin. Eihän nekään nyt huonoja ole, mutta eivät kuitenkaan Luxia.

Tällä kertaa bisnes luokassa.

Hyvä mieli, saavun takaisin kotikaupunkiini Tartoon…

Juu, taas tuli lähtö. Ei ajolähtö vaan sellainen tavallinen.

Ensin aikaisin aamulla tällaisella paikallisbussilla.

Aurinko on jo korkealla ja kaupunkilaiset nukkuvat. Elämä menee hukkaan.

Aika valuu elämän tiimalasista, nyt on se aika kun pitää toimia ja mennä. Ja kyllähän minä menenkin.

Olihan täällä muitakin. Lux expres ja bussin täysi ihmisiä.

Bussi jälleen aivan täysin myyty. Olin silloin koronan alkaessani niin huolissani, kun bussit liikkuvat tyhjinä. Ajattelin että jos tämä firma menee nurin, saman hyvää ei saa takaisin. Pitää jollain kehnolla firmalla matkustaa. Mutta firman talous kesti ja nyt taas mennään täydellä kuormalla. Liikkuminen on vähän harvempaa, ennen lähti päivässä paljon myös puolen tunnin ajoilla. Nyt on vain ihan muutama niitä. Hyvä Lux.

Tallinnan bussiasemalla oli useampia Luxeja lähdössä. Ihan Pietariinkin joku vielä tahtoi.

Kai niillä oli omat syynsä.

Kiertelin joutessani kaupungilla.

Katselin Toompean mäelle, sieltä ne viisaat meitä jukuripäitä hallitsevat.

Jälän tullessa etsitään ruokaa. Kyllä kulkurit osaavat. Meie Gruusia.

Hartso keitto, se miehen tiellä pitää.

Lopuksi jälleen Pirita.

Tuulta pitelee, vene keikkuu satama altaassa. Ei täällä ole yhtään turistia näkynyt, minäkään en ole turisti.

Tämän takia minä tänne takaisin käännyin Tallinnasta. Tarton kevätmarkkinat.

Mitenkäs se meni? Alussa oli vain henki joka käppäili tyhjyydessä, jotenkin niin se meni.

Minä lykkäsin teltan pystyyn ja minun työni oli ensi alkuun tehty.

Kuljeskelin ja katselin Raekoja platsia, eli raatihuoneen toria.

Hiljaa virtaa Emajõgi aamulla.

Tuollaisia on muutama tullut. Sinne sopii sitten kiivetä ja palkattu kuski lähtee viemään. Siellä istutaan ylhäällä ja vietetään laatuaikaa. Musiikki kaikuu ihan helvetin kovaa ja käsiä heilutellaan. Kai se on muiden huomion herättämiseksi.

Mutta jo alkaa virkistyä meininki.

Myyjiä alkaa kerääntyä. tuttujakin on aika paljonkin.

Kaikilla oli tahtominen päällä, tai ainakin useimmilla.

Ostajista ei paljon tuttuja näe, mutta myyjistä kyllä. Minä joutessani kävin monen kanssa juttelemassa. Juttelimme vanhoista hyvistä ajoista. Monet kertoivat elämästä Tartossa neuvostoliiton aikoina, minä elämästä suomessa. Haukuttiin Putina ja kehuttiin ukrainalaisia.

Kansalla oli tekemisen meininki päällä, samoin myyjillä.

Tulihan se tällekin päivälle ilta. Uudet bussipiletid on jälleen ostettu, kun tätä joku lukee olen jälleen jo kaukana. Periksi ei anneta…