Ihmeellistä jorinaa

Vettä sataa tihuttaa. Minulle annettiin 4 vuotias lapsi hoidettavaksi. Meitä ei laskettu purjehtimaan. joten istuimme sellaisen pyykinkuivaus telineen alla. Päälle oli viskattu peitto. Sieltä alta katselimme taskulampulla, joko Saaremaa näkyy.

Sitten läksimme. Läksimme bussipysäkille odottamaan. Päätimme että ensimmäinen bussi, menee mihin menee. Ensimmäinen bussi kiersi puoli kaupunkia ja päätepysäkki oli rautatie asema. Istuimme takapenkillä lapsen kanssa, lauloimme suomalaisia lastenlauluja. Kovaa ja korkealta. Ihmiset bussilla nauroivat kovasti meidän seikkailulle.

Meillä oli saippuakupla pistooli, hyvä ja tarpeellinen kapine.

Vaahto vain tielle jäi missä kuljimme.

Meillä oli hyvä päivä. Jää vähän vähille kuvaaminen ja kirjoittaminen..

Suvea pukkaa Tartoon.

Otin Elektrirattaan ja läksin vetämään kohti Tarton bussiasemaa. Olen lähdössä Bussimatkalle.

Lux Expressissä on hyvät istuimet.

Luxiin verrattuna kilpailijoilla on tuollaiset penkit. Tai ei ne edes ole kilpailijoita. Suurin osa Tarto ja Tallinnan välisistä busseissta on Luxeja. Muutama muu ajaa myös väliä. Kaiken lisäksi Lux on vielä edullisempikin.

Heti kohta, 180 kilometrin jälkeen olinkin Tallinnassa.

Katutyöt haittaa liikkumista, Ratikatkaan ei kulje.

Bussilla Piritaan, piti vaihtaa bussia ennenkuin pääsi. Tätä remontti riemua kestää ainakin vuodenvaihteeseen.

Terveysruokaa.

Sekä pieniä kirsikka tomaatteja.

Kyllä on kehnoja tomaatteja. Niissä ei ole muuta makua kuin happamuus. Silmä kiinni jos haukkaa niin ei ymmärrä tomaattia maistaneensa. Hyi paska.

Lupaa sadetta, taidankin pyyhkäistä takaisin Tartoon.

Muuta kuin Bussiasemalle kipin kapin.

Bussi minua jo odottaa, kuljettaja toivottaa tervetulleeksi.

Matka alkaa, maisemat vaihtuu. Tänään tulee 360 kilometriä Luxilla. Paikallis bussilla jokunen kilometri. Hermo lepää, vähän kuin purjehtiessa…

Aamulla taas Luige markkinoille, viimeinen markkinapäivä. Teltan etuseinät pois ja valmistaudutaan ryntäykseen.

Tässä myyjiä jonottaa kahvia ostamaan. Kärry on ukrainan rekisterissä, firma on eestiläinen.

Välillä olin myymässä, välillä katselin maailmaa.

Jälleen kävelin saslikkimiesten ohitse.

Kävin jälleen näiden Pakistanin poikien kojulla. Kyselin että vieläkö teillä on sitä pakistanin kansallisruokaa? Sitä kebabia? Olihan sitä.

Nopeasti meni päivä. Alkoi armoton loppukiri. Tavarat piti saada autoon ja kotiin päin.

Portilla oli kyltti: ”Aja varovasti, kaikkia odotetaan kotiin!” Hyvin sanottu.

Siitä sitten vain kotisuuntaan päin. Loppui nämäkin talkoot, kohta edessä uudet..

Sinne jäi Birgitta Piritan laituriin, minä lähden töihin. Tienaamaan on myös taustalla lähtöä tekevä Eckerölinen M/s Finlandia. Laiva lyö pökköä pesään kun lähtee taipaleelle. Vähän lyö korsteenista sauhua, liekö siellä nokivalkea?

Markkinoilla syöksytään toimeen innolla. Asiakkaat tahtovat sirkushuveja ja ostoja.

Luige markkinoiden järjestäjät kiittävät olutfirma Sakua tukemisesta.

Minä en Sakua kelpuuttanut, ostin pullon kotikaljaa. Se oli hyvää.

Ihmiset kulkivat kurkkien kojuihin.

Se hetki kun tiskille alkaa muodostua ruuhkaa on hyvä. Sitä hetkeä ei saa pilata. Silloin on lyötävä iso vaihde silmään ja ihmisiä kerääntyy enemmän ja enemmän katsomaan että miksi ruuhka, mitä siellä myydään. Sitten kohta peli kuivaa kasaan ja ihmiset hajaantuvat. Kunnes taas kohta alkaa säpinä.

Sitä rataa se homma käy.

Jälleen kaikki mahdollinen myynnissä. Eläviä kaloja.

Suurempia eläviä kaloja.

Kuolleita kaloja, savumuikkuja sekä kuivattua särkeä.

Heikommat myyjät sortuvat pöydän ääreen, jätkät sen kun porskuttaa.

Kivempi olla paljain jaloin. Illalla teltan seinät kiinni ja jälleen piritaan. Ei erota lomalaisesta.

Jätin aamulla purjeveneen Piritan satamaan odottamaan, minä lähden markkinoille.

Tämä Piritan satama on muuten parempi osaisten satama. Ei sitä ympäristöstä huomaa, hinnastosta kylläkin.

Vaikka tuo Prangli, Kelnase satama on myös hintoja nostanut se jää kauaksi. En tiedä mikä näihin on mennyt? Mitäpä se minulle kuuluu ja liikuttaa? Minulla on omat hinnastot.

Kaikki alkaa olla valmista. Ihmisiä alkaa virrata kohdalle.

Tämä äijä kulkee mikrofonin kansa ja puhua höpöttää. Ääni kuuluu ympäri markkinoita kovapuhujista. Kertoo kuinka kannattaa ostaa ja niin edespäin. Kokopäivän ja jokapäivä höpöttää. Välillä ruokatauko ja kahvitauko.

Minä aloin myymään ihmisille, kaksin käsin esittelin tuotteita ja soitin suutani.

Sitten tuli mies sovittelemaan lippalakkia. Katselin että tutun näköinen, en osannut yhdistää. Ajattelin että on varmaan joku myyjä. Kehotin laittamaan lakin päähän ja katsomaan peilistä, lakki muuttaa herrasmiehen näköiseksi. Tämä alkoi kyselemään venäjäksi murtaen että olenko suomalainen? Kerroin olevani ja asuvani Tartossa. Samassa tajusin että sehän on Aleksei. Kerran tavattu, puhelimella soiteltu ja sähköposteja kirjoiteltu monta kertaa. Tämä teki minulle veneeseen uuden sprayhoodin, kesäkuun alussa lupasin tulla Haapsaluun, siellä kohtaamme ja laitamme sprayhoodin paikalleen.

Tämä Aleksei on mukava mies, kävin tervehtimässä häntä vaimonsa teltalla. Teltta ei kuvassa, mutta nuoret merimiehet on.

Sitten tuli nälkä töitä huhkiessa, pitää löytää ruokaa.

Saslikkia olisi ollut tarjolla.

Huomasin tuollaisen kebab auton. Läksin tutkimaan ruokalistaa.

Mies ryntäsi luukun viereen, toinen sisällä odotti tilausta. Aloin kyselemään että et ole turkkilainen, mistä olet. Kerroin että minä olen suomesta, mistä sinä? Tämä oli Pakistanilainen. Tilasin kebabin, tämä hihkaisi sinne sisälle kärryyn että tee miehelle Maxi suuruinen kebab, sillä pienen hinnalla.

Tämän setä oli muuttanut eestiin, puoli sukua perässä. Työteliästä porukkaa, täällä ei sosiaali huolto soppaa tuo. Pitää itse taikoa itselleen leipä, nämä ahkerat taikoivat minulle hirmu kebabin.

Lopuksi koitti pitkän päivän ilta. Helpotuksen huokaus ja teltan seinät kiinni. Autolla takaisin purjeveneelle. Huomenna tempaistaan vielä kovemmin, oikein olan takaa…

Nyt kun autokin on korjattu se lastataan tavaroilla.

Tuolla takana on ollut 2 rivia penkkejä, ne on pois riisuttu. Koko tavaratila pakataan aivan täyteen.

Tarkoittaa siis aivan täyteen. Onneksi tässä autossa on kantavuuttakin, ainakin melkein tämän kuorman verran.

Leipätehtaan leipähyllystä lämmintä matkaevästä ihmistelle.

Autolle myös annetaan dieseliä ruuaksi.

Dieseli on vähän halvempaa kuin bensiini. Dieseliä tankkiin 60 litraa ja menoksi.

Kohti pohjoista niin että kilometrit vilahtelee.

Lux express vetää niin että myrinä kuuluu. Minä jäljitän sitä.

Lux meni omia teitään, minä käännyin tänne Luige, eli joutsenen kuntaan. On alkamassa Luigen markkinat, vetäistään taas niin että tuntuu. Suunsoitossa eivät asiakkaat minua päihitä, olen turkkilaisilta käynyt joskus Istanbulissa oppia saamassa.

Teltta pystyyn, tavarat sisälle. Autolla 20 kilometriä Piritalle veneelle. Veneellä tulee hyvät unet. Tässä on suunnitelma ihan muutaman viikon päästä vähän purjehtia, pitää ennen sitä vähän markkinoida muutamaan otteeseen…

Tulin kotikaupunkiin pelastamaan Chrysleriä tuttavan pihasta johon se oli hyytynyt. 1 vaihde oli päällä eikä tullut pois. Kova pulina kuinka nyt pitää ostaa uusi vaihdelaatikko ja niin edestpäin. Hinausauto paikalle ja vuokrata jostain toinen auto.

Viskasin ooppelin takakonttiin köyttä. Takki ja housut sen takia että voi tarvittaessa ryömiä auton alle. Köysi sen takia että saa potilaan pihasta vedettyä kadulle ja ykkösellä se kulkee tarvittaessa sen pari kilometriä tuttuun korjaamoon.

Tasakulampulla kurkkimaan tuonne alle. Ei siellä paljon ylimääräistä tilaa ole kuikuilla.

Sen verran kuitenkin näkyy että näki tuon vaihteen siirtäjän vivun. Tai on oikeastaan vaijeri. Se oli pompannut pois paikoiltaan, nostin sen paikalleen.

Ja katso, vaihteita löytyy taas 5 eteenpäin ja yhdellä taaksepäin.

On tuo vanha kumipusla aika huonoksi päässyt. Kumi itsessään pitää silmukan tapissa, ei ole mitään lukitusta.

Panin sinne uudet kumit, vaikka arvaankin että Chryslerin parhaat päivät on koettu. Täytyy kovettaa luontonsa ja antaa sille armelias ja arvokas lähtö. Samanlailla kuin lupasin ja toteutin ystävälleni Frankylle…

On täällä suomen lippukin. Ei nuo kyllä suomalaisia ole, voisin lyödä vetoa. Ehkä suomesta ostettu.

Kävin vanhassa kaupungissa katselemassa. Turisteja pyörii eestaas. Jostain koreasta vai mistä lie. Pari risteilijää näkyi satamassa seisovan.

Turistit erottaa kyllä.

Nämä kukkakioskit uusittiin joku vuosi sitten. Myyjät valitti että vanha oli parempi, ja halvempi. Nyt ei kuulemma tienaa kioskin vuokraa. Näyttää kyllä olevan täys myyjiä, kunhan valittavat.

Keekoilin katselemassa.

Ei minua erota turistiksi.

Soittivat kotoa, auto on kuulemma rikki. 1 vaihde on päällä ja muita ei löydy. Täytyy lähteä autolle remonttia etsimään.

Hip hop kotiinpäin ooppelilla…

Onpa taas hienoa heti aamusta.

Läksin aamulenkille, vein samalla roskat.

Joku oli heittänyt roskapönttöön tuollaisen. Olen niitä niin monet kerännyt poijuista kun joku on ne kieroksi vääntyneet sinne jättänyt ja köydet katkaisseet.

Tämä oli melko suora. Väännän suoraksi ja otan varalle. Minulla on sellainen koukku mallinen, se on hyvä. Ei väänny eikä irtoa itsestään. Joskus harvoin jos on monta venettä samassa poijussa voi olla vähän vaikeampi saada omaansa pujoteltua pois. Ei ole usein sattunut. Näitä vääntyneitä ja niiden kanssa rimpuilua on kyllä nähty ja nähty.

Pääsin jatkamaan aamulenkkiä, tuonne aallonmurtajalle. Kävin merta katsomassa, ei ole nyt aikomus lähteä meren ylitykseen.

Eipä vielä näy auringon ottajia Piritalla.

Kalevilla on suurin osa veneitä jo vedessä.

Ei vielä kuitenkaan kaikki vedessä.

Kävin toimittamassa asioita kaupungilla ja tuolla Lasnamäen takana. Siellä on tuollainen vanha ydireaktori, samanlainen kuin Tshernobylissä. Tämä on sammutettu, on kyllä valmis käyttöön jos energiakriisi tulee.

Veneitä tulee pikku hiljaa lisää. Muutamia tuttuja myös näkynyt, Eestin poikia.

Että tätä rataa täällä. Hyvää voitonpäivää..

Aamu oli vielä tällainen.

Ennustukset näyttää, että talven selkä on taittunut. Hyvä niin.

Sorsa lämmitteli muniaan. Uroksella on hieno metallin värinen pää.

Minä otin tälläisen sähköpyörän, se on minulle ilmainen. Olen hyvä Tartlanen.

Pyyhkäisin bussi asemalle, Luxia jo lastattiin.

Kadun toisella puolella oli Ukrainalaisten pikkubussi/pakettiauto peräkärryllä. Vievät ihmisiä ja tavaraa Eesti-Ukraina väliä. Hirmu määrät paketteja ja ihmisiäkin riittää eestaas.

Bussi tuli täyteen. Matkustajamäärät on kuulemma samoissa kuin ennen koronaa. Olisi minulla ooppelikin, mutta kyllä tämä on parempi. Katsoin matkalla matka ohjelmaa Istanbulista, tuli jälleen ikävä sinne. Ehkä talvella.

Matka taittuu.

Saavuin Tallinnaan. Siellä vähän vaikea liikkua kun katuja suljettu. Bussit ajaa outoja reittejä ja vaihtoja joutuu kävelemään.

Kaikki kunnossa.

Ai mitä nämä ovat? Minä en tiedä mitä ne ovat, jotain kissan tapaisia. Ne ovat kuulemma lasten tämän vuoden pop. Ne hattivatit ei ole enään mitään. Näitä oli vähän Tartu markkinoilla, nyt niitä tilattiin lisää. Tässä on vielä muutamat markkinat ennenkuin tempaisen…