Aamulla heräsin ja huomasin että lomaa on vielä jäljellä. Joten purjeet ylös ja vastatuuleen. Pieni häslinki oli kun yksi pylpyrä hajosi, sitä piti käydä keulassa korjaamassa. Aallot tyrskyivät takapuoleen. Onneksi sitä ei kukaan kuvannut. Jäin porkkalaan yöksi.
Karttaa Lopussa tuli ihmeellinen silmukka takaisin, päätin että en tänään jatkakkaan porkkalan yli.
Eilen tultiin illalla Pirttisaareen.. Tässä karttaa. Kävelin tykille, tykki näytti hylätylta… 
Mutta vartiomies oli paikalla. 
Koukkasin vartiomiehen selän takaa katsomaan vanhaa asetta. Olin armeijassa 1976 vuonna Pirttisaaressa sotimassa. Mutta ei tykkiä siihen mailman aikaan noin laskettu ruosteeseen.
Päivällä moottorilla helsinkiin, tässä karttaa.
Yö svartholmassa. Keikutti kivasti, yöllä piti käydä köysiä vaihtamassa kun rutisivat ja vene hyppäsi..tässä eilisen illan reitti.
Nyt kohti länttä. Illalla todennäköisesti netti ei toimi, joten ollaan pimennossa. Määränpää on pirttisaari
Loviisassa möllötän, iltaa odotan. Illalla lähden taas uusiin seikkailuihin.
Päivällä katselen netistä uusia fillareita. Riitalle jo fillari malli löytyi. Minulle pitää etsiä joku toinen malli.
Moottorilla Loviisan kaupunkiin.
Fillarillakin on ajeltu. Surkea kiinalaisten tekemä fillari, aina rikki. Mutta niin vain on aina saatu jotenkin kasaan, ja baanalle. Olen päättänyt jo että ostan uuden ensikesäksi. Mutta en kiinalaista. 
Onneksi polkupyöräilyssä pääsee risallakin ja paskalla kalustolla takaisin vaikka ottamalla fillari selkään polkupyöräjääkärien tapaan. Ja risa ja huonosti tehty fillari ei niin hirveän vaarallinen ole.
Tämä tuli mieleeni kun lueskelin Colin Archerin tekemästä luotsiveneestä. Tyyppi suunniteltiin Norjassa 1800 luvulla ja tuli suureen suosioon varsinkin norjassa. Olivat luotsit ennen sitäkin päässeet merelle pahassakin kelissä, mutta tämän venetyypin kehittämisen jälkeen alkoivat päästä ehjänä takaisinkin myrskyistä.
Veneilyssä pitää välttää halpoja kiinalaisia kopioita, selviää hengissä pidenpään. Taidan ostaa amerikkalaisen fillarin…
Aamulla cafe latte.
Purjeella alkumatka…mutta lopuksi oli kone käynnistettävä.
Tässä karttaa reitistä. Määränpää oli Svartholman linnake, mutta en minä sitä tiennyt ennenkuin linnake näkyi. Silloin päätin että menen yöksi vaihteeen vuoksi linnakesaarelle.
Illaksi ajattelin syödä kalaa, joten pilkki esille ja veneen vierestä pilkkimään.
Että näkemiin täältä mereltä, hyvin täällä menee…
Haminassa kävin katsomassa nähtävyydet. Varvaran olin tavannut jo aiemmin.
Kukka köydellä kiinni, ja purjeet ylös ja kohti uusia seikkailuita
Kotkalaiset olivat haudanneet omat kukkansa kaulaa myöten multaan, jalkakäytävän reunalle. Aioin ryhtyä pelastamaan kukkia, mutta ihmiset katsoivat paheksuen. Jatkoin matkaa ja sinne jäi kukat yksin. Elävältä haudattuina
Minä vetelin fillarilla….
Purjeella kotkasta Haminaan Ruotsinsalmen läpi. Tässä karttaa matkasta
Matkalla näkyi myös nykyaikaisempia sotakoneita.
Näyttivät jotenkin uhkaavilta, joten nostin kukan suomenlipun viereen.
Kukka olisi jäänyt yksin Kotkaan, joten otin sen mukaan. Kukasta ei ole yhtä paljon seuraa kuin kaniinista, mutta parempi sekin kun ei mitään.
