Ihmeellistä jorinaa

Vaasassa odotellaan yhä sopivaa tuulta, tuulia kyllä piisaa niin että mastossa viheltää. Mutta suunta ja nopeus ei ole vielä ihanteellinen. Vaasa on kiva paikka, ja fillari aivan ehdoton. Ei kävellä jaksa juntata niin paljon, fillarilla vedetty Helsingistä lähdön jälkeen 165km. Terveiset Vaasasta…

Veneeseen vettä ja kohti ulointa saarta. Katsotaan vielä että mennäänkö sinne vai kurvataan Raippaluotoon. Rönskäristä on lyhin matka Ruotsiin. Huomenna voisi mahdollisesti olla ylitys. En tiedä kuinka nettiyhteydet toimii joten voipi olla että ollaan katveessa…

Siinä tapauksessa joskus Ruotsalaisella nettikortilla lisää kirjoituksia..

Vaasassa on tänään aamulla utu. Illalla tuli vettä oikein kaatamalla pariin otteeseen. Sitä luvattiin vielä lähipäivinä lisää. Taidampa pysytellä kaupungissa, ootella parempia kelejä.

Puhdetöitä harrastettiin, välivaihe ja valmis työ.

Käytiin Bergön kylässä aamulla. Joku Bergöläinen oli aloittanut kilpavarustelun tien varressa postilaatikon koristelulla, naapuri oli jatkanut, ja seuraava, ja niin edelleen, ja vielä kerran kunnes viimeinen päätti lyödä luun kurkkuun.

Me läksimme purjeella ja kohta iltapäivällä olimmekin jo Vaasassa..

Tuuuli toi Vaasan kaupunkiin. Eilistä ja tämänpäiväistä polkua ilmeteltäväksi.

Toissapäivänä tultiin Merikarvialle, eilinen kokonaan oltiin. Nyt tulee jo levottomaksi ja pitää päästä eteenpäin. Tuuli on täysin vastainen, väylä kapea keppiviidakko ja sääennuste lupaa:

Pohjois-Itämeren länsiosa, Ahvenanmeri, Selkämeri ja Merenkurkku:

Pohjoisen ja luoteen välistä tuulta 8-12 m/s, Selkämeren eteläosassa paikoin enimmillään 14 m/s. Iltapäivällä tuuli heikkenee, yöllä lännen ja lounaan välistä tuulta 3-6 m/s. Aluksi paikoin sadekuuroja, päivästä alkaen enimmäkseen hyvä näkyvyys. 

Ei haittaa, vetäistään moottorilla vähän matkaa, kun edellinen satama katoaa näkyvistä niin taas on olo levollinen.

Täällä ei purjehtijat valitse omia polkujaan, ladun reuna on tiukkaan kivetty, ja sen takana umpihanki. Parempi pysyä vain ladulla

Ja moottori toi Kiilin kylään entisessä Siipyyn kunnassa, nykyisesssä Kristiinankaupungissa. Tarkistin polttoainetankin kyljestä mittalasista paljonko on polttoainetta. Mutta näytti vajenneen Helsingistä lähdön jälkeen ehkä ämpärillisen. Maileja on tullut 305, tekee laskujeni mukaan noin 2 kossupullon korkillista mailia kohden. Tosin siinä on myös lämmittimen ottama polttoaine mukana.

Eli purjevene kulkee tuulen, jäätelön ja auringon avulla vaikka maailman loppuun. Otanpa fillarin ja lähden sillä kylille, fillari toimii myös jäätelöllä ja sitä saa kaupasta.

Veneettömät pääsevät meren tunnelmaan Mericampingissa. Siellä on myös vierassatama, johon purjehtijat tulevat matkoillaan, ja karavaanarit käyvät siellä ihailemassa purjeveneitä ja niiden miehistöjen rohkeutta, kun nämä uskaltautuvat merelle. Karavaanarit seikkailevat maanteillä karavaanissa, purjehtijat merellä tuulten vieminä omia polkujaan…

Karavaanarit varovat ojanpohjia, purjehtijat kiviä.

Jos haluaa voit lähettää joko pullopostia, osoite on s/y Birgitta.

Tai sitten sähköpostia osoitteeseen . Oikeastaan olisi aivan mukava lukea sadepäivänä viestejä…

Erivärisiä pilviä lykkää, mitenhän noita valkoisiakin pitäisi tulkita?

Reposaaressa liikkui karhu, ei me sellaista havaittu. No voi olla hyväkin ettei kohdattu, karhu on tolkuttoman vahva ja ärripurri, se ei ole veltto löntystäjä.

Eipä paljon tuule Tahkoluodossa, mutta suunta käyrässä on ylöspäin, odotellaan aikaa parempaa.

Ja se parempi aika tuli nopeasti, tuuli nousi ja me purjehdimme eteenpäin kohti pohjoista. Ja juuri ennen sateen alkamista saavuimme Merikarvialle, Mericampingin leirintäalueelle.

Säpin majakka kiertäen Reposaareen. Pilvikone tuuppasi sumun, puolisen tuntia sumussa sitten taas selkeni. Kuvassa Kylmäpihlaja

Tässä taas vanaveden viivaa. Kummallisia kylttejä Reposaaren rannoilla, joka on veneillyt pohjanlahdella niin on nähnyt että kiviä piisaa. Aivan varmasti on kiviä tarpeeksi.  Mutta onko ne ihmisten heittämiä?

Rauma on vanha merenkulku kaupunki, liikenneympyrätkin merkitään kahdella kielellä. Jääpoijuin ja tavallisin tieopastein.

Eilen tuli ajeltua Dahonilla 30km, tänään katsotaan iltasella että jatketaanko purjeella, vai vedelläänkö fillareilla ympäri Raumaa. Kaukana merellä näkyy sumua, ja tuulikin on vastainen ja heikko.

Merenkulkijat jaksavat odottaa sopivaa keliä, sitten taas tempaistaan..

Ja ei jaksanut kauaa olla, yksi kokonainen päivä ja tänään iltapäivällä 4 mailia piti päästä satamasta.

Ja kuva kertoo mihin päädyttiin.

Tuo merkki kuulemma tarkoittaa että väylän alin syvyys 1,2 metriä. Kyllä siitä  1,65 senttinenkin menee, meni ainakin eilen. Tosin nostaa vähän verenpainetta.

Raumalla on sumua vieläkin, otetaampa fillarit, niillä voi ajella huoletta sumussakin.

Käytiin fillaroimassa ympäri Raumaa, keskustaan on hyvät opasteet pitkin luoteisväylää, väylän yli luovitaan sinisen merkin kohdalta, kun punainen ukon kuva vaihtuu vihreäksi.

Käytiin myös kiikartornissa katsomassa maisemia erisuuntiin.

Että sellaista täältä tänään, myöhemmin jotain muuta jostain  muualta.