Ihmeellistä jorinaa

Nyt on tullut oltua riittävästi leirintäalueella. Köydet irti ja kohti uusia seikkailuita. Saapas nähdä mihin tänään päätyy…

Näimme Poroholmassa junan. Junista on ihan hyviä muistoja, joten hyppäsimme junan kyytiin. Juna kierteli pitkin Raumaa, siellä oli jopa opas joka matkalla kertoi paikoista ja historiasta. Kuljettaja myi lippuja ennen lähtöä junan vieressä.

Ohjaamosta juna oli vanhempaa mallia. Nykyisin tehonsäätö on tikulla, vanhoissa junissa on ratilla.

Nyt nyt kun on junailtu, voidaan vaikka jäitä poltella. Tosin myöhästyttiin, joku oli jo polttanut kaikki, ainoastaan liikenneviraston vaatima kyltti oli jäljellä.

Mitähän se tarkoittaa, jäitä poltellessa??? Täytyykin alkaa selvittämään tämäkin asia…

Kuuskajaskarilla kasvoi mielenkiintoisen näköisiä sieniä. Emme syöneet vaan sumun hälvettyä suuri merimatka Poroholmaan.

Aurinko paistaa kuumasti

Moottorilla 3 mailia ja määränpää oli Kuuskajaskari.

Aurinko paistaa ja meri kimmeltää…

Alussa moottorilla, sitten purjeella ja majakkasaarelle nilmeltä Kylmäpihlaja. Tässä taas viivaa vedessä.

Huomenna taas uudet kujeet

Reposaaressa keksivät rakentaa kesämökkejä laiturinpäälle. Esitteissä oli mainosmiesten kuvia joissa purjeveneet seisoivat mökin terassilla purjeet ylhäällä. Ihmiset olivat kuitenkin fiksumpia kuin mainosmiehet ja jättivät mökit ostamatta. Lopuksi niitä tehtiin vain kaksi, ja nekin olleeet tyhjillään vuosia.

Hinaaja on vedetty rannalle ihmisten nähtäväksi, komea laitos. Vuosimallia 1894. Tehty siis venäjänvallan aikaan.

Vettä sataa ajoittain , mahdollisia kuuroja, ei hätää…

Käytiinpä bussilla Porin keskustassa. Pori onkin suuri kaupunki, laidalta, Reposaaresta saa matkustaa 45 minuuttia keskustaan bussilla. Komea kirkko, valurauta kupolilla nähtiin.

Sitten sattui myös vähän ihmeellinen tapahtuma. Merikarvialla kävin Merikarvian työttömät ry kirpputorilla. Ostin heiltä selkärepun. Ajattelin että voin yhden euron reppua käyttää vaikka hauenkalastusmatkoilla. Mutta nyt, kun olin torikahviossa Porissa, tuli vanhempi herrasmies kysymään minulta: ”Anteeksi mutta mistä olette löytäneet tuollaisen repun, minäkin tahtoisin tuollaisen, mutta en ole löytänyt, mistä olette sen ostaneet?”

Minä vastasin totuudenmukaisesti, että työttömien kirpputorilta. On minulla sitten huomiota herättävän hieno reppu. Herrasmies oli nähtävästi aivan tosissaan.

No ei niiiin reporankana, fillarilla tuli tänään poljettua 55km. Ympäri Reposaarta ja Mäntyluotoa ja Yyterissä. Reposaari on jotenkin hiljainen, erityisesti sunnuntaina. Suljetussa kaupassa oli omituinen kyltti, mahtoivat keljuilla entisille asiakkaille.

Kuvassa tosi hieno rakennus Mäntyluodosta, mikä lienee. Vanha ja kuin piparkakkutalo. Viereen on sitten osattu tosi bunkkeri rakentaa.

Sellaista täältä tänään, huomenna jotain muuta…

Aamulla cafe latte, kuten aina. Tai kaikkein ensimmäiseksi pitää kurkata luukusta ulos, millainen ilma on.

Me lähdemme kohti uusia seikkailuista. Reitti on hyvin viitoitettu, Aalloista varoitetaan, samoin kuin maanteillä kesäisin suolauksen vähentämisestä. Ukot on kuitenkin jo tasoittaneet väylän.

Koko maailma on täynnä ihmeellisiä varoituksia ja käskyjä. Liikennevirasto sulkee majakoita koska ne on vaarallisia. Jos majakkaan päästetään viierailijoita niin pitää olla myös toinen poistumistie. Rauhan aikana ei majakoissa ole ollut yhtään tulipaloa. Riskienhallinnassa pitää miettiä mitä sana riski tarkoittaa. Riski on todennäköisyyden ja seurauksen tulo.  Tulipalo majakassa jossa on ihmisiä on katastrofaalinen, mutta sen todennäköisyys, ainakin menneisyyden valossa on epätodennäköinen. Eli riski on pieni. Kännipäissään kulkeminen, missä tahansa on vaarallista, tilastojen valossa kännipäissään loukkaantuu ihmisiä perin tiuhaan, myös kuolee.

Autoille pitää olla varoituskyltti laiturin reunalla. Kohta kai määrätään pitämään veneessä kipparilakkia, ettei aurinko häikäise silmään ja sen takia aja kivelle, jolle ei vielä ole saatu rahanpuutteessa asetettua varoitusmerkkiä. Perin erikoista on myös se että rannat on täynnä venelaitureita ilman suojakaiteita. Ja jopa ilman asianmukaista varoitusmerkkiä.

On nähtävästi sopiva aika jatkaa matkaa, haistelemaan vapauden tuulia.

Vielä ei tiedä mihin päänsä kallistaa illalla…

Mutta nyt tietää, noudatimme merkkejä, ja vetelimme mutkaa kuin meriteiden virtuoosit, ja pääsimme Reposaareen. Tänne kallistamme päämme…

Fillarilla nähtävyyksiä katsomassa. Aurinko paistaa lämpimästi ja meri kimmeltää…

Löysin pellolta linnunmunia. Ne on niitä tavallisia, niitä näkee usein, eikä niiden perässä bongarit juokse. Mutta niiden joukossa näin paljon harvinaisempia. Ne on tuikiharvinaisen kylmänvedenkahlaajan. Kylmänveden kylmänvedenkahlaajan erottaa helposti munista, ne ovat siniset. Toinen tuntomerkki on että ne jähmettyvät niille sijoilleen kun näkevät ihmisen. Nämäkin yksilöt möllöttivät paikoillaan, kunnes minulla petti hermo ja jatkoin matkaa…

Olemme Merikarvialla jo lähellä erästä suurta käännekohtaa reissullamme. Kotiin on kohta yhtä lyhyt matka kuin kansainväliselle ISS avaruusasemalle.

Katselen netistä purjehdusvideoita, huomenna on nähtävästi spinnu keli…