Ihmeellistä jorinaa

Purjeella tuli eilen lähelle Getaa, pohjoisahvenanmaalla. Viimeinen 1,5 tuntia koneella vuonoon. Tässä toissapäivän reittiä Raumalta Isokarille.

Isokarilla tuli katsottua nähtävyydet.

Majakkaan nojailu antaa voimaa, yöllä antaa välkkyminen hyvän unen.

Kallion kyljessä kiinni Djupvikissa, lahdessa on toinenkin suomalainen purkkari, 3 Ruotsalaista, Saksalainen ja Hollantilainen.

Veneeltä ei yhteydet toimi, käppäsin kalliota parikilometriä pituutta, 200m korkeutta ja kiipesin näkötorniin. Jopa toimii..

Tässä tunnelmia reissunpäältä.

Lounaistuulessa kohti lounasta, siellä on Ahvenanmaa. Matkaa linnuntietä noin 40 mailia, vastaiseen purjehdittaessa paljon enemmän. Joskus sitten perillä….

Aamulla purjeet ylös, 10metrin lounaistuulessa aikakyytiä luovia ja tiukkaa vastaista ja jopa alkoi Isokarin majakka häämöttää. Tuulen viemänä, muttei tuuliajolla. Mekaanisella lokilla 63 merimailia. Datakäkkyrääkin olisi tarjolla, mutta majakalla yhteydet on niin huonot.

Hyvin menee

Vettä alkoi tulla illalla, kovia kuuroja pitkin yötä. No vene pitää hienosti vettä, ei tule sisään.

Kiikartornissa kävivät Raumalaiset ennen odottamassa purjelaivojen näkyviin tuloa, minä käyn pilviä katsomassa milloin tulee hyvä aika lähteä. Ukkosia lupaa, en lähde Rihtniemeä kiertämään. Rihtniemi on Raumalaisten Biskaja.

Mitähän muuten kyltin laittaja on ajatellut? Jos portti on kiinni, pitääkö kurvata jouhevasti pois ja luovia edestakaisin kunnes portti aukeaa? Hankalaa jos vaikka joku tulee vastaan yllättäen portin luona, pitää kokoajan pitää mielessä miten pääsee pois pysähtymättä. Vai onko tarkoitus kertoa että ei saa pysäköidä portin eteen?

Jostainsyystä ruoka on muuttunut koiran ruoaksi.

Mutta ei toisillakaan niin hyvin mene. Pieni purkkari tuli rantaan, kävin auttamassa köysiä kiinni sivutuulessa. Ukko otti poijuhaalla poijusta, haka jäi hyvin kiinni poijuun, mutta samalla veneen takana pelastusrenkaaseen jonka repi sitten mereen. Nainen keulasta heitti minulle köyden, mutta kun sitaisin sen kiinni lenkkiin, sitä köyttä riitti ja riitti veneessä, nainen oli heittänyt minulle 20metrisen köyden pään, toinen pää ei ollut kiinni veneessä ollenkaan.

Noo, ukko tuli eteen vetämään minun kanssa kilpaa köydestä. Niinhän siinä kävi että kapteeni putosi mereen, ja köysi oli vieläkin irti veneestä. Onneksi oli tilaa pyöriä, kun vene oli vain perästä poijussa kiinni. Ukko kertoili myöhemmin, kun olimme saaneet veneen kiinni, ja äijän ylös, seikkailuistaan. Olivat olleet aamulla liikkeellä, jostain syystä ankkuri oli lentänyt mereen veneen perästä. Se oli ollut kiinni sellaisessa poijuliinassa, rullassa. Surrrr kuului ja liina häipyi mereen akkurin jälkeen. Kun liina loppui niin ankkuri nykäisi sen liinakelan myös mereen. Purjeita olivat yrittäneet laskea kun alkoi sataa, jostain syystä eivät saaneet purjeita alas tuulessa. Vetelivät selkämerellä siksakkia kunnes onnistui. Olivat tulossa tänne Poroholmaan, mutta eksyivät väärään satamaa. Kun sitten olivat huomanneet olevansa väärässä satamassa., lähtivät tulemaan oikeaan Poroholmaan, paukkasivat kivelle. Niillä oli joku tuttava mukana, oli ensimmäistä kertaa veneessä. Kehui että oli suuri seikkailu.

Kaikkea sitä näkee, hyvinhän tässä on itse selvitty seikkailuista…

Rauma Rauma.

Fillari alkoi risomaan. Vaihteet ei meinanneet mennä päälle ja vaihtua. Tutkin vikaa, koitin öljytä vaihdesiirrintä, ja säädellä sitä. Huonolla menestyksellä. Monta tuntia yritin selvittää mikä risoo. Lopuksi nöyrryin ja lähdin pyörähuoltoon. Kaveri oli kovin kiireinen, katsoi kuitenkin fillaria ja sanoi että vaihdevaijeri on jäykkä, vaihda uusi. Ostin vaijerin ja vaihdoin, ei muutosta. Lopuksi irroitin koko vaihtajan ja kädessä kääntelin sitä. Amerikkalaiset on vain tehneet niin tiukoilla sovitteilla nivelet. Kun vekotin on kädessä joka niveleen sai  öljyä ja kädessä väännellessä se herkistyi. 1600 kilometrin välein vaatii näköjään suuremman huollon. Sen verran on veneilyn ohessa tullut kilometrejä viime vuoden keväästä.

Tässäpä viimepäivien reittejä kartalla ja tässä.

Kuuskajaskarilta näkyy Rauman satama. Ensin katsellaan nähtävyyksiä.

Tuollaisen merivalvonta tornin juuressa pommisuojassa tuli asuttua joskus 3 kuukautta, öisin valvoin merivalvonta tutkaa. Välillä kävin myös tornissa valvomassa. Hienot näkymät…

Hah, katselin juuri että viimeinen viesti oli että lähden harjoittamaan avomeri uintia. Kävinkin ja löysin sellaisen pienen lasten uimarenkaan jota vedin perässä.

Nyt on jälleen paikka vaihtunut, Kuuskajaskari. Tuttu paikka.

Hyvä tuuli toi tänne, jostain syystä kartta ei reittiä näytä. Mutta jokunen luovi matkalla…

Tiukkaan vastaiseen purjehdittaessa ei autopilottia kannata pitää kiinni. Vene nousee tuuleen ja pitää kurssinsa sitomalla peräsin kiinni.

Peräsin kääntää venettä alas tuulesta, isopurje kääntää keulaa tuuleen. Naru tekee näiden voimien välille tasapainon, puuskissa vene nousee korkeammalle tuuleen.

Nyt olisi jokunen metri tuulta etelästä. Luovien pääsisi horisontissa näkyvään Reposaareen, mutta ei sinne voi mennä. Lämmintä varmaan 30 astetta, sinne tikahtuu.

Joten katselemme tuulimyllyjä ja minä alan harjoittamaan vapaauintia meressä.

Tuuli on jälleen pois mennyt. Merituuli on kadonnut, tuulimylly Tahkoluodossa seisoo paikoillaan. Katsoin kartasta vaihtoehtoja. Merituulentie on poisssuljettu vaihtoehto tyynessä. Jäljelle jäi Kivitie, mutta sille tielle ei lähdetä. Kivet jotenkin kammottaa, vaikka ne kaikki on pohjassa.

Joten jäämme odottamaan tuulta Seliskerin saarelle, porin edustalle. Toiset kutsuu tälläistä möllöttämistä lomailuksi.

Jos ei ole tuulta, voi saarta kiertää myös kajakilla. Ei tarvi aivan jouten olla.

Laitoin itsestäni lomakuvan esille, mutta itseään ei siitä tunne. Oikeasti alkaa naama olla ruskea. Merikarvialla on riittävästi tällä kertaa taas oltu, äkkiä eteenpäin.

Kartasta valitsimme väylän ja sitäpitkin sitten uusiin seikkailuihin. Tuuli on vain kadonnut. Odotamme tuulta..

Ja tuulen tultua me lähdimme…

Seliskeri, Porin vieressä…