Ihmeellistä jorinaa

Aamusta liikkelle koneella, sitten purjeella, taas koneella ja vielä kerran purjeella. Ja jopa olinkin Hammarlandissa.

Sama troolarin raato kuin viimekesänä, oli vielä laiturissa, ei ollutkaan uponnut. Nähtävästi EU tukea saa kalastuslaivojen lukumäärän mukaan, kunnosta ei ole niin väliä. Pitäsiköhän minunkin hakea tukea kalastukseeni? Tosin minun kalastukseni on kannattavaa ilman tukeakin.

Illasella laituriin rantautui merentutkimus retkikunta. Kaksi nuorta miestä tuli tuollaisella busterin näköisellä vekottimella. Aloimme juttelemaan, Ahvenanmaan maakunta on tilannut alle 4.1 väylien viistokaikuluotauksen heilta. Luotaavat kaikki alle 4.1m väylät, 6 solmun nopeudella ja keilan leveys on syvyydestä riippuen 10metristä satoihin. Luotaa 160 asteen kulmassa, kun oikein tarkkaan halutaan niin käyttävät 140 asteen kulmaa.

Kyllä on tekniikka kehittynyt, ennen se oli oikeasti retkikuntia, laivat joissa asuttiin, mukana kokit ja kaikki. Kymmeniä ihmisiä mukana. Yritettiin paikkansa navigoida kartalle, pudotettiin köysi jossa paino veteen, ja katsottiin onko pohja kaukana. Vieressä 10 metrin päässä saattoi olla kari. Nyt kaksi miestä hoitaa homman, ja vielä paremmalla tuloksella.

Täällä Hammarland

Eckerö on kiva paikka. Eckerö on Ahvenanmaan länsireunalla, ilta auringon puolella.

Eckerössä oli vielä 17 venettä, yksi Hollannista, yksi Saksasta, yksi Sveitsistä, loput Suomesta ja Ruotsista. Minun lisäkseni ainoastaan 2 muuta joilla ei ollut rullapurjetta keulassa. Parhaimmalla oli 2 rullaa keulassa ja yksi maston sisällä. Tosin se vene tuli samasta suunnasta kuin minä, vaan ei luovinut vaan tuli moottorilla. Ehkä sittenkään niistä rullista ei tullut sellaista purjetta, jolla olisi päässyt, tai sitten oli kiire sataman riemuihin.

Eckerössä on myös golfkenttä jossa puupäät lyö rautaviitosella muovista palloa, joidenkin ihmeellisten sääntöjen mukaan reikään. Tarkka etiketti millaiset vaatteet päällä. Kutsuvat sitä urheiluksi, tosin jotkut kutsuvat myös purjehdusta urheiluksi. En minä tunne mitenkään urheilevani, vaikka olenkin purjehtinut.

Ehkä minulla ei ole oikeata määrää rullapurjeita, golfmaila on kerran ollut 20 sekuntia kädessä, kunnes ottivat sen pois.

Kiviä ja käpyjä joskus huvikseni olen potkinut polulta. Purjehdustakin harrastan omaksi riemukseni, blogia kirjoitan toisten harmiksi….

Aamulla vielä kerran rattaan kanssa Geta kylässä käymään.

Taas nämä uudet naapurit ihmettelivät kun äijä lähtee fillarilla metsään..

Lähtöjäätelöt ja palatessa viimeinen katse Djupvikiin

Siitä sitten purjeella, osan matkaa piti jopa luovia, kun etelätuuli oli vastaan. Illalla olikin sitten jo paikan nimi Eckerö.

Heräsin aaamulla puoli 5 kun naapurit nyki perämoottoria sitkeästi käymään. Olisin tahtonut kysyä, mutten osannut ruotsinkielessä, että:”Oletteko kauaksikin menossa kun niin paljon vetoa vedätte koneeseen?” Äijä nyki sitkeästi varmaan 10 minuuttia, poika pyyteli että anna minäkin kokeilen. Lopuksi äijä luovutti, poika meni käänteli kaasukahvaa, pani ryypyn puoleen ja nykäisi kerralla käyntiin. Sinne lähtivät kohden itää.

Päivällä tuli uudet naapurit, jälleen ruotsalaiset.

Onhan tolkuttoman kokoinen vene, lähellä 15 metriä pitkä, aika vanhan näköinen purjevene. Pohjoistuulilla tuo paikka jossa olen on oikeastaan ainoa jossa voi olla, muualle tulee maininkia sisään.

Getan kunta ilmoittaa, että vaeltaminen on omalla vastuulla. Onko jo maailma sellaiseksi mennyt, että jos kunta ei ole ilmoittanut, että jokainen on vastuussa tekemisitään, niin olisi joutunut vastuuseen vahingoista. Tätä menoa varmaankin sitten vaeltaminen kohta kielletään. Tai ainakin tehdään luvan varaiseksi. Tai ainakin pitää olla keltainen pipo että kadonnut löydetään korvesta helikopterilla.

Tämä varmaankin liittyy veneiden katsastuksiin, sammuttimien ja rakettien päiväyksiin, kaikki samaa byrokraattien hössötystä.

Pitää osata keskittyä olennaiseen, kuten minä…

Aamutoimet Getalla on salaverkon nosto veneen alta. 17 ahventa tälläkertaa. Pitää vähän lyhentää vielä verkkoa, kaloja tulee liikaa kerralla. Tai sitten niitä pitää alkaa myymään naapureille.

Viereen tuli pieni purjevene Ruotsista. Miehistönä oli isä ja noin 20 vuotias poika. Kohteliaasti kysyivät saako tulla vierelle? Tottakai saa tulla.

Katsoivat kummissaan kun kaivoin rattaan esiin ja läksin kuin polkupyöräjääkärit rynnäkköön pyörä kainalossa metsään. Tuossa 100 metrin kaukana menee tie kylään. Hullu vetäisin taas 28 kilometriä kun kerran tie löytyi. Sen jälkeen olikin niin nälkä, että paistoin puolet ahvenista. Sen jälkeen tuli niin väsy, että piti oikein ottaa päiväunet. Mikäs tässä, ahvenien valtakunnassa…

Eilen Geta:lle. Verkko veteen että saa syötävää. Parin tunnin päästä verkko ylös ja 5 ahventa fileiksi ja pannulle.

Kun on hyvin syönyt, jaksaa keskittyä vaikkapa autopilotin korjaukseen. Kumma laite, en käsitä mistä se veden sisäänsä ottaa. Jälleen näyttö huurussa ja vettä helmeili sisällä.

Se on vähän huonosti suunniteltu vehje. Siinä ei ole minkäänlaista jarrua vaan se vetäisee täydellä höyryllä kumitoppariin kun liikerata loppuu. Kumit on hajalla ja fluxgate kompassin kardaani jumissa kun kuminpalat oli välissä. Jälleen tuli huollon jälkeen autopilotti kuntoon. Perskutarallaa, pitääkö minun itse autopilottikin tehdä, että saa kunnollisen.

Tänään paistaa aurinko kuten aina Ahvenanmaalla. (Jos ei sada tai ole pilvessä, mutta niitä ei muistella.)

Toissapäivän reittiä Raumalta ahvenanmaalle…

Eilen läksi suuntaan 220° Kylmäpihajalta. Kello 4 aamulla köydet irti ja menoksi. Viiden maissa tuulen nopeus kasvoi kaksinkertaiseksi hetkessä ja jälleen vettä niskaan oikein huolella. Siitä vain samaan suuntaan ja usko että maata tulee vielä vastaan, kuten tulikin, Ahvenanmaa. Paikan nimi on Hamsundet, pohjois ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla on tullut usein käytyä ahvenia syömässä.

Tänään paistaa aurinko minulle ja minä paistan kalaa.

Moottori toi Kylmäpihlajalle eilen. Tuulta ei oikein ollut, ja se vähäinenkin oli vastainen. Alussa oli sumu, mutta kohta lähti pois. Tutkan kanssa leikin joutessani.

Lentävät joutsenet näkyvät tutkassa, sekä merimetsot. Täytyy vähän harjoitella ettei sumussa tarvitse alkaa lintuja väistelemään.

Myös lähestyvät sateet näkyvät tutkassa. Mitenkähän sitä on ennen ilman tutkaa pärjännytkään?

Kello on kohta 4 aamulla. Kylmäpihlajan majakka jätetään selän taakse. Perästä kuuluu….

Kovin on hiljainen Reposaaren pääkatu. Joskus joku auto tai kävelijä tai fillaristi. Pihat on hyvässä kunnossa, autoja pihalla, mutta kukaan ei liiku missään. Onko kaikki kotona ja katselevat minua verhonraosta? Outo paikka.

Nyt on oikea päivä jatkaa matkaa, tuntemattomaan suuntaan.

Lykkäsi sumun, ei haittaa, laitan radarin töihin…

Tulipas käytyä Porin kaupungissa, oikein ostoparatiisissa. Mahtipontisia paikkoja ostosparatiisit, etenkin tämä Puuvilla niminen. Ovimatossakin mahtipontinen teksti.

Kävinhän siellä minäkin, mutta minulla oli määrätietoinen askel, tiesin kaupan nimen johon menen, otin putelit hyllystä ja maksoin ja lähdin ulos. Ei tullut elämyksiä, ehkä en osannut asennoitua, vastaanottaa elämyksiä. Putelitkin jotka ostin olivat kyllästymistä varten, ei sitä vastaan.

Ei silti, kyllä sisällä haahuili porukkaa tavaroita tutkien ja kaupan ovista sisään tiiraillen. Niillä olikin sitten varmaan elämyksiä. Minun elämysmatkat on toisenlaisia. Ehkä näkökulma maailmaan on erilainen.

Pori on yllättävän suuri kaupunki, Reposaaresta joka on Porin kaupunginosa, menee bussilla keskustaan 50 minuuttia.