Tästä kuvasta tarkka osaa arvata sijaintini. Koska Hanoista tulee vettä, olen varmaankin Hanoin lähellä. Thaimaa tämä ei ole, vaikka näinkin Thaimaan norpan.
Myös taivaalta tulee ajoittain vettä, olen varmaankin myös taivaan lähellä. Myös purjeveneen kölin alla on vettä.
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että olen taivaan ja meren välissä. Siihen tulokseen tulin, kun aamulla kello kuusi heräsin ja katselin maisemia.
Viimeiset kantamukset ruokaa veneeseen.
Kävin täällä kauppahallissa katsomassa, aika kallis paikka. Savulohi maksoi 64 euroa kilo. Ei siellä paljon asiakkaita näkynytkään, ostajia ei senkään vertaa. Enkä minä sitä savulohta olisi ostanutkaan, kunhan pääsin kauhistelemaan.
Mars eteenpäin ja jo löytyi kauppa josta sain ostettua provianttia veneeseen.
Siellä en uskaltanut kuvata, ihmiset olivat sen näköisiä, että uskovat, että sielu karkaa valokuvaan, jos joku kuvaa heitä.
Siispä reppu täyteen ruokaa ja purjeet ylös. Kohti uusia seikkailuita.
Tulipas käytyä shoppaamassa, vesisateessa ympäri kaupunkia. Se on hyvä että sataa, sen jälkeen alkaa kaunis kesä. Nyt ei oikein syksystä erota.
Yllättävän autiota on Suomenlinnan laitureilla, kohta on vappu ja vappuna perinteisesti on laiturit kaikki täysi. Jonossa tulee veneitä etsimään kohtaa jossa vappua viettää.
Yksi kylähullu vain on liikkeellä, sekin vastarannan kiiski häipyy kun alkaa kansainvaellus..
Eilen tuli hyvää kyytiä Suomenlinnaan. Netin syövereistä löytyvät merisää-asemien tuulitiedot näyttivät kovimmillaan 15 m/s tuulta ja puuskissa 18. Ei hullunpaljon, mutta niin paljon että fokka sanoi sopimuksensa irti ja hajosi monesta kohdasta . Olin sitä jo itse hätäpäissäni monta kertaa paikannut
Nyt tuli isompi vika.
Toinen käytetty oli Suomenlinnassa purjeneulomossa modifioituna odottamassa. Näytin sitä vanhaa 30 vuotiasta fokkaa ja kysyin saako tästä kalua? On kuulemma hintansa tienannut naurahti purjeentekijä. Ammattimies kieltäytyi koskemastakin. Sanoi että älä yritä enään korjata, olet joskus kusessa sen kanssa tuulessa.
Ei hätää, hyvät ihmiset lahjoittavat minulle vanhoja kapineita. Ne kelpaavat tälläiselle kulkurille mainiosti. Kun kapteenin hiukset on harmaat ja vähän harvenneetkin, ei tarvi purjeidenkaan niin valkoiset olla..
Nyt kaupungille shoppaamaan, kun kaupunki sattui kohdalle. Suomenlippuja ym tärkeää. Lippu pitää olla puhdas ja kunnossa, vaikka kulkuri olenkin.
Eilen illalla satoi lunta ja räntää oikein kunnolla ja tuulet idän puolelta.
””Suomenlahden länsiosa, Pohjois-Itämeren itäosa ja ””Saaristomeri:
””Lännen ja lounaan välistä tuulta 10-14 m/s. Päivällä tuuli ””heikkenee, illalla suunnaltaan vaihtelevaa tuulta 1-5 m/s. ””Yöllä idän ja pohjoisen välistä tuulta. Enimmäkseen hyvä ””näkyvyys, yöllä Suomenlahdella vesi- tai räntäsadetta.
Tänään on tilapäisestä lännenpuoleisia tuulia, äkkiä purjeet ylös ja kohti pääkaupunkia. Perästä kuuluu sanoi torvensoittaja…
Nyt alkaa taas aikaa olla varastossa. Talkoot on tehty, olen vapaa lähtemään. Tuulet ovat vain muuttuneet vääränlaisiksi. Lunta myös heittää välillä veneen kannelle.
Vastatuuleen ei huvita luovia lumisateessa, siitä saa sen tosihullun maineen. Nyt on vain tälläinen tavallisen hullun maine.
Näillä tiedoin huomenna olisi sopivampaa tuulta. Luotan siihen.
Suomeen on tulossa veneisiin oma vero. Purjeveneille aletaan maksaa samanlaista tukea, kuin tuulivoimaloille syöttötariffit. Rahat tulevat moottoriveneiden omistajilta. Näin annoin tietää laiturilla toljottaville moottoriveneiden omistajille, (joiden veneet ovat vielä kuivilla). Kerroin että siksi olen jo nyt liikkeellä, kun tienaan enemmän rahaa kun enemmän purjehdin. Luovimalla säästän vielä tulevista väylämaksuista hyvät rahat. Sillointällöin vain väylän poikki purjeella hurauttaessa.
Alkaa taas olla mitta täysi laiturissa möllöttämistä, aikaa kaikki päälärit täysi.
Aamulla on pakkasta niin että veneen kansi ja purjeet on kuurassa. Lämmitin puhaltaa kuumaa sisään, niin että nukkua on aivan sopiva.
Tässä jäätilanne tältä aamulta. Näyttää perämerellä olevan vielä 40-70 senttiä jäätä. Nyt on kuitenkin normaalia vähemmän.
Talvella kaikki oli toisin.
En minä tätä kyllä pois vaihtaisi silti.
Aikaa tulee että korvissa kohisee kohisee…
Saaressa paistaa aurinko. Kurkia lentää kirkuen ilmassa ja haahkoja ui popottaen meressä. Toisia veneilijöitä ei näy missään.
Alan jälleen kokoamaan aikaa…
Eilen kävi kuitenkin niin, että sadekuurojen välissä huomasin, että aikaa oli kertynyt varastoon niin paljon, että sille oli tehtävä jotain. Aikaa oli riittävästi, joten nostin purjeen ja siitä sitten tihkusateiden saattamana Inkoon edustalle saareen.
Matkalla ei paljon muita näkynyt. Tämäkin vanha tuttu pääsi aika lähelle ennenkuin onnistuin havaitsemaan.
Kevät on hieno kun aurinko tuli pilven lomasta.
Tästä on hyvä jatkaa…
Purjeet on paikallaan, viimeiset säädöt tehty. Purjevene on sisältä kuin hävityksen kauhistus mutta se säätyy itsestään, kun joskus saa siivousvimman päälle.
Sateitakin uhkailee paikoitellen, kun aurinko pilkistää pilvenraosta, pitää nostaa suomenlippu rannalla kävelijöiden ihailtavaksi.
Voi olla että tänään, voi olla että huomenna lähtee. Oletteko kuulleet oudosta sanonnasta että aika loppuu, aika kuluu?
Ei aika kulu ja lopu, sitä tulee lisää kokoajan. Kun aikaa on riittävästi kertynyt, voi alkaa vaikka lintuja ja pilviä tarkkailemaan. Sekään ei ole ajan tuhlausta.
Eli aikaa on, lisää tulee taivaan tuutista, ei se lopu. Eri asia miten sen saamansa ajan osaa käyttää. Minä tiedän…
