Ihmeellistä jorinaa

Öllenautit kulkevat laivalla, vapaat miehet purjeveneellä meren yli. Iltapäiväksi on tuulta luvattu…

Tuollaisen meren ylittää vaikka saippuakuplalla.

Jälleen kohti pohjoista, Tallinna. Jälleen hyppää kuin jojo kumilangassa, kunnes on riittävästi vetoa saatu lankaan ja silloin lähtee..

Kävin matkalla Kose:lla markkinoilla. Siellä oli taas säpinä päällänsä. Kyltti kertoi että jõuametit ovat esillä. En oikein ymmärtänyt että mitä on ”voimaammatit”, mutta selvisihän se.

Kysyin poliisilta onko rynnäkkökivääri ladattu, kertoi että aina. Jos kantaa rynkkyä, pitää aina olla myös valmis sitä käyttämään.

Kodukaitseliidul oli myös museokalustoa mukana. Tämä oli -60 luvulta. Aika alkeellinen peltipurkki. Matka jatkuu…

Kalev Jahtklubin satamaan olikin ilmestynyt koko laituri täysi Suomalaisia turisteja.

Venäläisillä oli suuret veneet, mutta hallista tuotiin suomalaisten vastaus.

En tiedä montako jalkaa, mutta reilusti enemmän kuin Venäläisten 60 jalkaa.

Lähdenkin takaisin Tarton suuntaan käymään….

Takaisin Tallinnaan autolla. Veneellä, ei purjeveneellä, pääsisi myös Emajõgea, Peipsin ja Narvajõen kautta Suomenlahteen. Helpompi tie on kuitenkin huristaa autolla maantietä.

Matkailu avartaa..

Tallinnassa on myös ryhdytty betoniveneitä rakentamaan, en ole vakuuttunut niiden hyvyydestä.

Hah. Keksin että tahdon Tartoon, vaihteen vuoksi. Bussiasemalle ja täystunniexpressillä 180km kohti etelää.

Aurinko paistaa, kuten aina Tartussa.

Nyt täytyy pari päivää osata olla ilman venettä, no pitää jokea käydä katsomassa joka päivä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No se eilinen karttaplotterin kokeilu toi Eestin puolelle vaihteeksi. Pirita jokeen, oman kerhon omaan satamaan. Kalev jahtklubi. Omaa venepaikkaa ei kuitenkaan ole.

Moottorilla ajeluksi meni. Aivan tyyni Suomenlahti.

Viereisistä halleista on pihalle tuotu vesillelaskua varten vene. Vaatimattomasti 60 jalkaa pitkä. Parempiosaisten venäläisten liikemiesten, joita kaasufirmat tukevat. Niitä on tuolla hallissa kuulemma useampiakin.

Syväystäkin näyttää olevan samanverran kuin satamakapteenin toimistolla. Sitä ei saanut toiseltapuolen veteen kun ei ole veden syvvyyttä riittävästi.

Kun oman 32 jalkaisen veneen tuntee pieneksi Kalevi Jahtklubi toisten veneiden rinnalla, niin oli hyvä veto tuoda tuo tuohon malliksi. Kilpavarustelu jos siihen ryhtyy on loputon…

Huomenta Suomi.

Eilen alkoi karttaplotteri kiukutella, Ei löytänyt satellitteja, ja oli kadottanut ajantajunsa.  Se eli vuotta 2003.

Ei kun vekotin auki vähän väkivaltaa käyttäen, katsoen sisään. Ei siellä mitään vikaa näkynyt paljain silmin.

Otin sellaisen luupin ja aloin katsella juotoksia. Perskuta, nenä osui näytön taustavalon hakkuriin. Sain sähköiskun nenään. Löin purkin suutuspäissäni kasaan, edes kuvaa en harmiksi tullut ottaneeksi.

Ja katso, vekotin lähti toimimaan. Kokemattani olinkin saanut sen kuntoon. Minulla oli hyvä vainu ja tarkka nenä. Se taustavalokin muuttui normaalin kirkkaaksi jälleen.

Varmaankin plotterihuolto ei olisi oikeaan paikkaan osannut nenäänsä laittaa. Onneksi se saunan kiuas oli silmin nähtävästi viallinen, ei tarvinnut nenää käyttää.

Aurinko nousee kohtapuoleen, lähdenkin kokeilemaan plotteriani. Kai minä jonnekin löydän..

Tänään täytyy edes vähän käydä purjehtimassa, nyt on tullut möljällä istuttua jälleen. Vähän on vain tyynen puoleista. Mutta ei tosi purjehtija tuulta kaipaa, sitä voi ottaa köydet irti ja potkaista veneen liikkelle laiturista. Köydet irti niin on perillä. Hätätilassa voi istua siinä purjeveneen istumalaatikossa ja laittaa silmät kiinni, sekin rauhoittaa mieltä. Zen filosofiaa..

Tai on sitä jotain hyödyllistäkin tehty. Saunan kiukaassa oli yksi vastus pimeänä. Aloin vaihtamaan vastusta, mutta siinä olikin apico liitin hapettunut katki.

Liitin uusiksi, nyt kelpaa eläkeläisten tulla testaamaan. Ja kun on koeponnistettu, niin kaikki kynnellekykenevät vain mukaan.

Sitten lähdin kävelemään ja jäin suustani kiinni naapurin kanssa. Juteltiin pitkään, lopuksi tämä kysyi, että haluatko puita? Kyllä puut kelpaa.

Ehto oli, että ei oteta saunantakaa pilkottuja puita, sekä että aloitetaan näistä maassa lojuvista pölleistä..

Niin että apua kaivattaisi, eläkeukot, nuo jää yksin kantamatta veneeseen. Eikä nyt ole kuin tämä purkkari..

Purjeveneen lämmitin alkoi risomaan. Kyllä se hyvin lämmintä puhalsi, kylmä ei tullut. Mutta sen puhallin alkoi kokoajan puhaltamaan täysillä. Vajaateholla suotta puhaltaa täysiä, hyötysuhde pienenee. Ja se möykkä alkaa häiritsemään.

Tutkin pitkään piirikorttia, siinä on kaksikin hakkuriteholähdettä, mutta en minä siitä hullua hurskaammaksi tullut.

Mitähän se muuten tarkoittaa ”Hullua hurskaammaksi?” Ei taida sitten hullut olla erityisen hurskaita.

No jokatapauksessa uusi piirikortti kaupasta ja jo lähti Safire toimimaan niin kuin pitääkin. Ei se kyllä tuo kauppa ollut, mutta Safirekaupasta ei ollut kuvaa.

Jos joku ei tiedä, niin kulli on suomeksi haukka. Ja öökulli on pöllö. Eestiläisen omistajan sukunimi on Kulli, tai perin Öökulli, arvaan. Vaikea varmaan suomessa itseään esitellä, kaikki katsovat että eipä ole hurskas mies.

Aikaa alkaa taas kertymään pääläriin, jossain vaiheessa pitää asialle tehdä jotain. Tuhlata kerääntynyt aika huitsin nevadaan…

Aloinkin joutessani pitämään yhdenmiehen talkoita.

Laatikossa oli epäjärjestys ja pippureita.

Myös leikkuulaudalle oli levitetty pippureita. Ne olivat nähtävästi jotain erikoislaatua, koska niissä oli hienostunut aromi. Niistä tulee hyvä taco.

Keräsin ne purkkiin ja laitoin kaappiin, jos joku muukin haluaa maistaa erikoispippureita. Nämä voi maksaa paljonkin kaupassa.

Onkohan tässä ollut liian vähän virikkeitä, täytyy alkaa taas tosi touhuun.