Ihmeellistä jorinaa

Tässä oli ennen bussiasema jossa sai ihmiset bussia odotella, oli matkahuoltoa ja kahvilaa. Jostain syystä tiilinen asema on viety pois ja ihmiset odottavat bussia ulkona.

Onnibus jonka Eestiläisellä sisaryhtiöllä välillä olen matkustellut, on vienyt asiakkaat samaan aikaan lähtevältä Pohjolan Liikenteeltä. Näyttää Kotkasta olevan ainoastaan lähtijöitä.

Kun Kotka oli Kotka, Kotkalaiset sanoivat asuvansa Kotkassa. Jos joku Karhulalainen kertoi jossain olevansa Kotkasta, Kotkalaiset oikaisivat kärkkäästi, että sillä on vissi ero. Nyt Karhulan kauppala liitetty Kotkaan ja on Kotkansaaresta paljon liikkeitä siirtynyt Karhulaan, näyttää kaupunki hiipuvan.

Minä kyllä tykkään tästä kaupungista, ihmiset ovat ystävällisiä, veneilijät ovat veneilijöitä, eivät mannekiineja.  Seikkailu Kotkassa jatkuu…

Lähti tässä eräänä päivänä mastossa windexi, se tuulensuunta nuoli koko käkkyrä pyörimään. Nähtävästi telakan duunari jätti sen löysälle, vai mikä lie muka löystyttänyt. Joskus aikoinaan edellinen nuoli  oli jäänyt löysälle, Porkkalan ylityksessä nuoli lähtee yllättävän kovaa kun paatti heilahtaa, 15 metrinen masto on pitkä vipuvarsi. Sattumoisin vilkaisin ylös hetkellä kun nuoli läksi lentoon.

Helsingissä yritin päästä tikkailta mastoon, mutta juuri silloin tuli näitä kauppatorin turisti risteilijöitä ja teki aallon. Nuoli osui tikkaisiin lähti kappaleiksi. Ostin kaupasta uuden ja täällä Kotkassa kipusin mastoon.

Kuten kuvasta näkyy windexi on korkeammalla kuin tehtaiden savupiiput. Uusi windexi laittaen ja samalla ihaillen Kotkaa, kotkan horisontista. Ei paljoakaan polvet vapisseet, vähän aikaa kun ylhäällä keikkui siihen jopa tottui.

Tälläinen se mastonosturi ja tikkaiden olla pitää. Niitä näkyy kaikenlaisia virityksiä rannoilla, tämä on tukeva ja ylhäällä on helppo olla. Kiitos kotkan pojat…

Sinne jäi kipparihattu veneenkatsastajat ja kyltinpystyttäjät, kun vapaa mies nosti purjeet ja läksi kohti villiä itää avotuulissa. Puomiin ei laiteta varoituskylttiä, että varo puomia, kypärää ei käytetä, liivit laitetaan harkinnan mukaan selkään. Olen veneen päällikkö sekä myös työsuojelupäällikkö. Vastaan omalla nahallani ja lompakollani tekemisistäni, itselleni, enkä muille.

Hyvät tuulet toivat hyvän tuulen kaupunkiin Kotkaan. Matkalla satoi useampi sadekuuro, viimeinen oli aika tukeva, vei tuulenkin pois, joten Kaunissaaren kohdilta moottorilla. 54 merimailia eli 118km.

Kotkaan palaan aina uudestaan. Laiturillakin (ainoa) kyltti kertoo että tervetuloa…

Tulipas taas käytyä Vallisaaressa. 1976 kävin armeijassa vähän 100TK :lla ampumassa, kerran sen jälkeen joskus 2005 katselemassa rannikkotykistökillan kanssa ja taas heti jälleen.

Metsähallitus on komeat laiturit laittanut, saaressa pyörii aika paljon turisteja. Minua vain jäi vähän ihmetyttämään, että vaatiiko vastuuvapauden saaminen retkeilijöiden tekemisistä näin paljon kylttejä?

Jotenkin surullista, rantakallioille pitää laittaa kyltit että putoamisvaara. Metsässä on puunjuuria joihin voi kompastua, puusta voi talvella pudota lunta kauluksesta sisään. Luonto on täynnä vaaroja ja kauhuja. No onneksi vielä löytyy paikkoja, jotka sopivat myös tälläiselle kulkijalle.

Eläminen omalla vastuulla, taas alkaa aika virrata yli äyräiden, odotan tuulta joka kohta nousee ja vie sinne jossa on itse pärjättävä…

Eilen läksi moottorilla tyyneen posottamaan. Tallinnan lahdella alkoi tuulla. Tuuli kantoi Harmajan lähelle josta moottorilla Helsinkiin. Helsingissä ei ollut koko päivänä tuullut.

Yllättävän paljon laivoja kulkee Suomenlahdella. Öljytankkerit vetää itä-länsi suuntaa, matkustajalaivat pohjois eteläsuuntaa. Kerralla näkyy usein kymmenkunta laivaa.

On kesä ja minä en osaa näköjään päättää missä maassa sitä olisi. Hahaa..

Yö hyvässä seurassa, Kalev Jahtklubi satamassa. Pursiseura, eli jahtklubi näyttää pieneltä, mutta seurassa on hetkellä 561 jäsentä. Kilpapurjehtijoita, ainoastaan muutama harrastaa matkapurjehdusta. Tälläisiä kulkureita ei ole kyllä muita.

Jahtklubi ei sitten ole sama kuin jahiklubi. Ensimmäinen on pursiseura, jälkimmäinen on pyssyklubi, metsästysseura. Tahdon sekoittaa, tai siis tahtomattani sekoitan sanat päässäni, kuten myös monet muut suomalaiset. Mutta kuten edellisestä lauseesta huomaa kieli on vaikeaa. Tahtomiset ja tahtomattomat käytetään samassa merkityksessä. Pitäisköhän perehtyä enemmänkin tähänkin kielioppi asiaan, vaikka hyvää suomenkieltäni kehuttiinkin markkinoilla?

Joku metri näyttää Tallinnan puolella tuulta olevan.

Helsingissä harmajalla ainoastaan 1m. Suunta vaihteeksi sinnepäin.

Siellä markkinoilla oli muuten 35000 ihmistä, kertoivat televisiossa.

Ihmeellisen puhtaalla autolla Tartu linnaan. Ammattimiehet pitää vanhankin pakun puhtaana ja kiiltävänä. Tartosta vauhtia ja tänään takaisin Tallinnaan. Alkaa taas olla kuivalla maalla ja joen rannalla riittävästi norkoiltu.  Aurinko paistaa kuumasti, on kesä. Ei kun eteenpäin elämässä, vai onko tämä nyt kuitenkin jotenkin eestaas sahaamista. Vai onko tämä nyt luovimista, aina ei tiedä mistä itsensä löytää halssin jälkeen.

Bussikuski puhdistaa lasit, sitten mennään taas. Pitäkää hatuistanne…

Pestauduin joutessani Türin lillelaatalle myyjäksi. En tiedä paljonko on myyjiä ja paljonko asiakkaita, mutta paljon. Suomesta tuovat ihmisiä busseilla markkinoille.

Olin myyjänä, kun pari suomen tätiä tuli ostoksille. Toinen kehui vuolaasti suomenkielen taitoani, sanoi että tuskin huomaa edes aksenttia. Minä kiittelin että voi kiitos, tosi kiva kuulla. Ei koskaan ennen ole suomenkielen taitojani kehuttu. Toinen täti nauroi että kuule, se on suomalainen…

Myyjän työ on raskas, pitää tässä kyllä jo tänään päästä pois. Nauraa kyllä saa, ostajat tahtovat välillä tinkiä kovasti, vastaan että kyllä se minulle käy. Ota tuosta 2 kappaletta 3 hinnalla. Välillä miettivät pitkään että onko hyvä kauppa.

Kuinka jälleen päädyinkin pakolaisleiriin?

Pakolaisleiristä suunnistin Eestiläisten ja Latvialaisten mukana uimahallin saunaan. Olipa sauna. Ihan perkeleen kuuma sauna, äijät heitti löylyä kilpaa ja vihdat viuhuivat. Pesuhuoneessa oli laudanpätkistä kasattuja persiin alusia, jotka tosiaan olivat tarpeeseen. Sisään tuli pari äijää jotka eivät osanneet itselleen sellaista ottaa, kohta pääsi huuto, kun istuivat lauteelle. Kuradi, pitäisi olla sepän perse, nauroivat äijät. Joku kyseli että onko ketään Türin kaupungista, pitäisi saada valkoinen hevonen..

Minä kyselemään että mihin ihmeeseen te valkoista hevosta tarvitsette? No olihan sillä järkevä selitys, olivat järjästämässä viikon päästää polttareita.

Suomalaisia tuodaan tänne kymmenillä busseilla ihmettelemään markkinahumua.

Jäänkin tänne pakolaisleiriin vähäksi aikaa, täällä on hyvä meininki…

Tarvitseeko aikataulua olla? Jos haluaa että jotain tapahtuu määrättyyn aikaan, kääntää omaa sisäistä kelloa. Niin on sekin ongelma selvitetty. Vähän kuin parkkikiekossa, aika kertoo milloin tulin johonkin, ei mitään muuta. Ja se aika pahvikellossa on toisille, ei itselle.