Ihmeellistä jorinaa

Tartu on kiva kaupunki. Joen virtaa on kiva katsoa, melkein yhtä hyvä kuin meri.

Kaupunkiin on puoliksi valmistunut uusi ostoskeskus. Kvartaali nimeltään. Siellä haahuilee turisteja sekä paikallisia.

Lehdissä sitä on hehkutettu, että on niin hieno ja nykyaikainen. En tiedä, jos minut sinne pudotetaan ja en tiedä missä olen, ei osaa orientoitua olenko Madridissa, Bangkokissa vai Helsingissä. Kaikki samanlaisia. Taitaa olla niin ettei ne ole minulle tarkoitettujakaan. Tuo joenranta on paremminkin minulle.

Tartossa on joenrannalla kiva puisto, jossa kävellä. Yhdessä kohtaa tavallisen linnunlaulun sijaan, alkoi kuulua ihan helevatin kovaa varisten raakkunaa.

Joku myyntimies oli kaupungille myynyt mustavaristen pelotusmasiinoita. Ei näkynyt sillä kohtaa mustavariksia, mutta en tiedä olisiko niistä variksista lähtenyt hiljaisempi ääni kuin näista pelotusmasiinoista jotka huutavat varisten sotahuutoa.

100 metrin kaukana kuuli jo tavallisen linnunlaulun, se laskee verenpainetta, varisten sotahuuto nostaa.

Patsailta on munat kiillotettu, turistit käyvät niitä jostain syystä kopeloimassa ja toinen kuvaa…

Eilen se tuuli nousi.

Ensin hiljalleen, sitten niin että kokka kohisi. Sivulaitaisessa kohti Aegnaa. Aegnan kohdalla tuulta oli 13, näytti Tallinnan matalan mittarit. Olisi pitänyt reivata purjetta pienemmäksi, kun alkoi vene käyttäytyä pillastuneen hevosen tyyliin. Laskin koko isopurjeen, 5 solmua keulapurjeella Piritaan.

Kalev Jahtklubi oli täysi, piti mennä Piritan puolelle. Soitin satamakapteenille, että haluan veneen lukkojen taakse. Tämä tuli vastaan ja saimme veneen porttien taakse. Sovimme minulle oman taksan. Junalla Tartu linna.

Ensin etsitään sähkökolvi.

Sitten peitellään veneen kylkeä pressulla, ettei naapurit näe mitä on tekeillä.

Tappiin laitetaan prikka.

Joka hitsataan kiinni.

Lopuksi koko komeus kiinni peräsin-akseliin.

Perskuta, nyt tiedän mikä on veneen vahvin kohta. Jos on tarvis, niin tuolla väännän maapallon pois radaltaan.

Odotan tuulta, joka kohta nousee ja vie minut uusiin maisemiin ja tuuliin raikkaisiin. Hiphuraa…

Laitoin uudet kaksikerros keulaköydet. Perskuta, ompa liukkaat köydet. Tuollainen ”solmu” on aina ollut riittävä tähänasti. Nämä uudet köydet on kuin siimaa, tuollainen lenkki tulee vetämällä läpi. Lähti meinaten vene irti laiturista tuollalailla laitettuna. Onneksi olin itse veneessä.

Alkaa kohta Helsinki riittää, kello tikittää. Kohta saan peräsimen kuntoon ja nostan protestilipun saalinkiin ja lähden, eheytymään.

Tulipas lähdettyä junalla seikkailemaan, kun purjevene ei ole purjehdus kunnossa.

Nähtävyyksiä katsomaan.

Mutta kun odottelin Riihimäessä junaa tulevaksi, tulikin yllätys. Junassa ei ollut keulassa veturia, kuten olen tottunut näkemään. Matkustajavaunuun oli tehty ikkuna, josta kuljettaja käsin ohjasi junan perässä olevaa työntyriä.

Kuten vitsissä ukko kysyi vanhassa puuvaunussa konduktööriltä, että :”mikä täällä vetää niin kamalasti?” Konduktööri vastasi että:” veturi se on mikä vetää.”

Josko huomenna…

Löysin hyljättyjen akkujen joukosta veneeseen starttiakun,  11 vuotta sitten. Nyt se alkoi kuumeta ja napojen hujakoilta puskea happoa ulos kun latasi. Toisten hylkäämä akku toimi minulla vielä 11 vuotta. Mistähän nyt löydän yhtä hyvän löydön? Sen 11 vuotta tiedän siitä että toiset akut jotka olen oikein rahalla ostetut, on leimattu 2005..

Jälleen päätä tuulettamaan merelle.

Matkalla kohtasin tälläisen hiekkajaalan. Sinne oli lastattu louhosta niin paljon, että varalaitaa oli puolisen metriä. Uskaliaita poikia, tai sitten ammattimiehiä jotka tietävät mitä tekevät. Jos minä lähtisin, niin ainakin kattoluukku olisi ajohytissä auki.

Odotan aikaa parempaa, aikaa alkaa olla riittävästi varastossa, mutta en ole kykenevä lähtemään, vielä.

Kaverit tarjosi makkaraa, samanlaista kuin tuossa mainoksessa on. Ajatus oli hyvä, makkara ei. Olen nähtävästi viimevuosina tottunut Eestin makkaroihin. Eestissä makkaraa, jossa on jauhoja, kutsutaan lastevorstiksi. Eli lasten makkaraksi.

Halpuuttamisesta tulee makkaran kanssa mielle sanasta halb. Se tarkoittaa huonoa. Halventavat makkaraa.

Purjehtimaan ei oikein voi lähteä, kävin päätä tuulettamassa Lauttasaaressa. Onpa paljon tikkuja pystyssä satamassa.

Oikeastaan ainoat joita liikkui oli tuollaisia ihmeellisiä moottoriveneitä, tai sitten jollia.

Jollalla purjehtivat riemuiten, moottoriveneellä äijä painaa otsa rypyssä.

Odotan kuuta nousevaa…

Ihmettelin yksipäivä, miten peräsin pinna tuntuu jotenkin omituiselta. Nyt sitten päätin avata systeemin. Peräsimen onton akselin päähän on hitsattu prikan avulla tuollainen pieni akselinpätkä, johon peräsimen pinna, eli se keppi kiinnittyy. Perskuta , hiukset nousevat pystyyn, se tappi irtoaa hitsauksestaan.

Ei ole kyllä tuon tekijät ammattimiehiä. Voi juma, toisella puolella oli millin kymmenys hitsiä, toisella milli. Häpeäpaaluun työn tekijät ja valvojat. Se olisi voinut siitä ihan matkalla irrota, todennäköisesti kovemmassa kelissä.

Minä väänsin sen ihan käsivoimin irti, jos on kunnolla hitsattu ei se kyllä niin lähde.

Kaikkea sitä näkee. Mitenkähän tässä vehkeessä on köli kiinni? Sähkölaitteita olen joskus myös ihmetellyt että mikä ihmeen johto-ajatus on ollut sähköjen tekijällä.

Ruuvasin peräsimen väliaikaisesti kiinni.

Ilman peräsintä elämä on tuuliajolla, en halua sitä kokea. Sellaistakin olen nähnyt sivusta.

##Myrskyvaroitus:##

Perämeri:##

##Luoteismyrskyä 24 m/s##

Lupaa, eli uhkaa myrskyllä perämerellä. Helsinkiin kantautuu ennustusten mukaan 14 metrin sekuntituulta.

Edellinen myrsky merialueilla kesäkuukausina onkin ollut 2012, ei kuitenkaan miesmuistia kauempana. Nauvon saunassa, jossa en vuosiin ole käynyt puhutaan tästä suuresta tapahtumasta.

Odotan parempaa…