Ihmeellistä jorinaa

Sinne jäi Pärnun satama nukkumaan kun läksin jälleen kerran kohti avoimia vesiä.

Purjeella komeasti Kihnun hujakoille, siinä tuuli alkoi hiipua. Keula näytti kohti Riikaa, korkeammalle ei tuuleen noussut.  Ja tuloajaksi 24 tunnin päähän. Eli koko yö olisi mennyt, yhteensä lähemmäs 30 tuntia. Tosin yöksi lupasi

Läänemere põhjaosa, Väinameri ja Liivi lahe põhjaosa: lääne ja loodetuul 6 kuni 11 m/s, öösel tugevneb puhanguti 15, päeval 10 kuni 15, puhanguti kuni 20 m/s

Ei kiinnostanut tälläkertaa Liivilahden yö. Moottori käyntiin ja alkuperäiseen päämäärään, eli kohti Ruhnun saarta.

Joka kohta alkoikin näkyä horisontissa.

Tänne kertyi muitakin. Nyt päiväksi lupaa eli uhkaa, eli ennustaa 10-15 tuulta, puuskia 20, laineen korkeutta 3m. Helppo päätös jäänkin tänne..

Lähdön hetki jo lyö.

Ei kuitenkaan kyltin tarkoittama lähdön hetki. Eikä ole viimeinen tie.

Kovaa tuulta pidellyt pari päivää jopa. Muutamia veneitä on lähtenyt, niistä kaksi palasi takaisin, kun ei ole kuulemma kivaa. Puuskissa 17 oli näyttäneet maston tuulimittarit. Kuivastusta tuli pari venettä, kertoivat että pieni keulapurjeen palanen näkyvissä toi ihan kiitettävää kyytiä.

Tälle päivälle tuulet putoavat, lähden eteenpäin. Olen ollut jo paikalla niin että riittää.

Illalla jossain, uskon niin…

Keli vaihtelee nopeasti. Aurinkoa sitten sadetta, taas aurinkoa.

Pärnun sataman tuulimittarit näyttivät kovimmillaan keskituulta 5. Väittäisin näin nenätuntumalla että niillä on mittareissa jotain vikaa, tai sitten jotenkin suojaisessa kohdassa. Samanlailla Kuivastuun tullessa mittari näyttivät 5m/s 5mailin päässä kun minä reivasin purjeita.

Muutama vene saapui, kertoi että rakeita satoi, yksi joka lähti tuli takaisin. Kertoi että ei tahdo pelätellä lapsia, mittarit näytti mastossa kuulemma 15m/s.

Minä seikkailen fillarilla kaupungilla.

Yleensä mitä enemmän merkkejä, vartiotorneja, kameroita ja puomeja sen mielenkiintoisempi paikka.

Niin tässäkin tapauksessa. Pärnu laevatehas.

Venäjää puhuvat äijät hitsaa paikkaa troolareiden kylkeen, ja telalla maalaavat. Hyvä tulee.

Pärnu on hyvä paikka odotella tuulia. Kohta vain alkaa Muhu-Väina regatta ja Pärnuun tulla pölähtää 121 kilpavenettä. Pitää lähteä ennen sitä toivoi, (määräsi) satamakapteeni. Jokunen kilpailija on jo tullut, Kalev Jahtklubi on hyvin edustettuna..

Hirmuisia ukkoskuuroja viskaa taivaalta.

Viikingit pakenevat kauhuissaan kaupungista. Uutisissa on mainittu kuinka vesi nousee kellareihin.

Kuvassa on vedenkorkeus mittari johon laitettu viiva 2005 vedenpaisumuksesta. Vesi oli silloin 2,95 metriä yli normaalin joessa kaupungin kohdalla. Se on niin paljon että tuo pukeilla oleva purjevene lähtee joen mukana, jos ei ole ankkuroitu kiinni. Se tulvamerkki on juuri vesirajassa. Nuo tulvat eivät tule sateesta, ne tulevat myrskytuulista.

Vieraslaituriin on laitettu portti ja sähkölukko, muissa paikallisten laitureissa ei ole. Kyselin satamakapteenilta, miksi haluatte teljetä suomalaiset aidan taakse? Suomalaiset vieraat ovat kuulemma itse pyytäneet porttia, nähtävästi kotoisempaa olla portin takana.

Täällä suvepealinna Pärnu…

Aamutoimet satamassa.

Sataman vessa on tuollainen parakki, toisessa päässä ovi miehille, toisessa naisille.

Mutta molemmista ovista tullaan samaan vessaan. Joskus näkee yhteisiä eteisiä joissa peilit ja käsienpesu, mutta tämä oli taysin yhteinen.

Kävin vähän tahtomattani suomen tätejä pelättelemässä vessassa, eivät ole tottuneet tälläisten mustaa leipää, piimää ja hernesoppaa syövien kulkureiden kanssa samassa vessassa olemaan. Minä taas opin jo armeijassa vessaan, joissa ei ole ovia.

Pyysin anteeksi, Eestin kielellä. Tädit jupisivat jotain eestiläisten käytöksestä, kun tulevat naisten vessaan. Anteeksi Eestin miehet kun panin teidän syyksenne.

Nähtävyyksien katselua, fillarilla seikkailua.

Pärnussa näkyi tuttujakin, viikinkilaiva Tartosta, Emajõesta. Olivat tuoneet kärryn päällä ja vetelivät jokea edestakaisin ja soittivat sellaista säkkipilli musiikkia. Kiva katsella ja kuunnella.

Aamulla taas heräsin aikaisin, kävelin rannalla ja laiturilla. Satamakapteeni ilmestyi keltaiset liivit seljässä, rupesimme keskustelemaan maailman menosta. Yhtäkkiä tämä kysyi että tunnenko näitä, jotka ovat poikittain laiturissa? Enhän minä tuntenut. Sanoi että jos voisin heille sanoa, kun heräävät, että panevat veneen poijuun kiinni että muutkin sopivat. En tiedä miettikö, että osaan suomenkielellä paremmin kertoa asian vai miksi olisi sen minulle delegoinut. Ehkä olin lippalakki päässä sotaan valmiin näköinen.

Minähän riemastuin että nyt päästään töihin, sanoin että anna ne satamakapteenin liivit, niin asia järjestyy. Sekunnissa tein toimintasuunnitelman, otan sumusireenin veneestäni ja huudan sillä ja kolistan veneen kylkeä miehistön hereille, että hälyytys hälyytys täällä satamakapteeni, siirtäkää veneenne. Näille tälläisille minäminä kokemukseni mukaan kaikkein pahinta maailmassa on, jos joutuu naurun alaiseksi.

Satamakapteeni kehno alkoi jänistää, alkoi puhua että jos laittaa lapun veneen kylkeen.Ei halunnutkaan apuani.

Minusta olisi tullut hyvä satamakapteeni. Reservin ylikersantin komentoäänellä antaisin neuvoja laiturilla, kuinkapäin veneet kiinnitetään.

Kihnuun viimeiset silmäykset.

Savustettu nokkahauki oli ihan hyvä.

Ruodot olivat vain oudon väriset, vihreät. Jos en olisi tiennyt, en tiedä olisinko syönyt. Yleensä vihreä väri ei ole kalassa hyvä merkki.

Päivällä purjeella Kihnun laiturista ja suuntana Eestin kesäpääkaupunki Pärnu.

Pärnu Jahtklubin vieraslaiturin toiselle puolelle oli kyljittäin kiinnittynyt poijupaikoille 3 suomalaista venettä.

Tänne toiselle puolelle saatiin sitten sopimaan tiukaten 18 venettä.  Seuraaville tulijoille ei ole enään kohtia, minä survoin veneen viimeiseen rakoon.

En minä kyllä kehtaisi pysäköidä invapaikalle enkä tälläiseen laituriin poikittain. Toisille se näyttää olevan aivan luonnollista, mitäs sitä toisista välittämään.

Luotsivene veti ohitse aika aallon kanssa, yhdestä poikittain olleesta näytti lepuuttaja yrittävän  ylös, kun niin keikkaa.  Tekisi niin mieleni välittää, mutta karaisen mieleni, tässä tapauksessa en välitä, hyräilen vain mielessäni, jään seisomaan ja katselen nouseeko vai ei. Jos omistaja tulee paikalle, laulan ääneen. Olen jo harjoitellut peilin edessä tätä tilannetta varten.

Kihnu on kiva saari. Vakituisia asukkaita 500, kesällä paljon enemmän.

Aamulla laivaan tuli turisteja, mukana suomalainen pari moottoripyörällä. Kävin jututtamassa, kun itselläkin on ollut samanlainen pyörä. Olivat kovin pettyneitä Kihnun saareen. Olivat edellisenä iltana tulleet, kiersivät saaren tunnissa ja olisivat jo pois halunneet. Laiva lähti vasta aamulla.

Moottoripyörä tekee nähtävästi jotenkin elämän kiireeksi, kuin amfetamiini. Purjeveneellä ja fillarilla voi katsella maisemia ja ihmetellä maailman menoa. Moottoripyörällä ja moottoriveneellä näkee vain eteensä. Fillarit ja purjeveneet hidastelevat edessä ja jopa mutkittelevat, tahallaan ärsyttävät moottorilla nykyaikaisesti kulkevaa. Ne laitapuolen kulkijat lihasten ja tuulen voimalla liikkujat, vain katselevat taivaalle ja ihmettelevät pilviä. Koko elämä karkaa kädestä, jos ei niistä heti ohi pääse.

Minä vetelen fillarilla ja katselen nähtävyyksiä.

Majakkaan kiipeän aina, kun vaan saan oven auki.

Kirkot käyn katsomassa joka kylässä, vaikka kuinka pakana olenkin.

Museossa istun ja juttelen henkilökunnan kanssa maailman menosta. Satamakapteenin kanssa neuvottelen oman hinnaston…

Kihnu, meeldid minule….

Aamulla aikaisin kun tuuli alkoi nousta purjeet ylös ja eteenpäin. Hyvää kyytiä tiukkaan vastaiseen, ei tarvinnut edes yhtään luovia.

Yksi purjevene tuli perässä, kiinni ei saanut, päinvastoin. Moottorivene sai kiinni ja huristi ohitse. Vastaan tuli myös yksi purjevene. Illalla kuitenkin Kihnun satamaankin kerääntyi 7 venettä. 2 Saksanlippua, 3 Suomea ja 2 Eestiä. Kaikki jälleen purjeveneitä.

Kaikenlaisia keppejä kierrellen välillä pitkin Väinamerta ja Pärnulahtea. Kunnes kohdalle tuli Kihnu saari.

Vastaanotto komitea olikin jo vastassa laiturilla, ei punaisen maton vaan painepesurin kanssa.

Kaveri pesi sammaleita lautojen päältä. Tuleehan niistä puhtaan näköiset, mutta tikut nousevat pystyyn.

Alampas tutkia saarta lähemmin, erikoiselta vaikuttaa ensisilmäyksellä.

Haapsalussa satoi vettä, kunnes iltapäivällä ruokalevon jälkeen sade loppui. Moottori käyntiin ja Rukkirahun kohdalla purjeet peliin. Ennen Muhun saarta piti laittaa oikein reivi, kun jälleen alkoi vene vikuroimaan. Teutaroi kuin vasikka joka pääsee kesälaitumelle, jos olette sellaista nähnyt. Hyppää ja ilmassa lyö sorkkia yhteen jäykin jaloin.

Säätiedoitus lupasi 6 metrin tuulia ja reivaamisen jälkeen katsoin Kuivastun tuulitietoja. 

Mittari näytti kännykällä katsottaessa 4.9m/s tuulta. Muhun saaren kulmassassa tuuli putosikin siihen muutamaan metriin. Jolloin reivi jälleen purkaen.

Tuuli toi lopuksi Muhun saaren laidalle, Kuivastun satamaan, jossa aina paistaa aurinko, jos ei sattumalta sada.

Tästä on hyvä jatkaa…