Liput liehuvat komeasti Kuressaaren satamassa. Satamakapteeni tuli töihin ja iloisena tervehti. Kyseli, missä olet ollut? Juteltiin pitkään maailman asioista.
Vapaat miehet ovat satamassa veneillään, automiehet pannaan häkkiin häpeämään. Siellä oli monta autoa yöpymässä. Renkaista kuuluivat juttelevan nämä matkamiehet.
Minä otin rattaan ja läksin katsomaan mitä kaupungilla tapahtuu.
Tämä keskustaan pääkatu sai hienon kivipäällysteen viime vuonna. 10 kilometrin nopeusrajoitus ettei kaahata.
Kivet lohkeilee ja siirtyilee paikoiltaan.
Lehdessä oli että urakoitsija oli parannellut paikkoja takuuseen. Mutta nyt oli ilmoittanut että kivissä ja heidän työssään ei ole vika. Vika on kuulemma suunnitelmissa, ei kuulemma kestä liikennettä, väärin suunniteltu. Nyt sitten mietitään kuka maksaa ja mitä. Suuri kysymys on myös että mitä pitää tehdä. Pitääkö koko kivetys poistaa ja ostaa uusia kiviä ja pohjatyöt tehdä uudestaan? On muuten kallis juttu.
Näytti linnakin jököttävän paikoillaan, kuten on jököttänyt jo 1300 luvulta. Täytyy jokupäivä mennä.
Veneestä loppui kaasu. Minä läksin kaasufirmaan ja sanoin että pane minulle pulloon kaasua. Äijä tempaisi pullon vaa’an päälle ja survaisi sinne 3 kiloa kaasua. 10euroa kiitos.
Nyt minulla on taas nestekaasua, riittää varmaan syksyyn.
Nälkä lähtee syömällä. Päevakas ruokala oli avattu keskustaan.
Katsoin seinällä olevasta ruokalistasta mitä on tarjolla. Päätin ottaa perunat liha-kasvis kastikkeella. Neito kysyi että pieni vai suuri annos. Minä että otan sen suuremman. Jumankekka, tempaisi kapustalla perunoita lautasen täyteen, päälle litran kauhalla kastiketta. Salaattia sai itse ottaa, en uskaltanut kuin ihan vähän panna reunalle. Katsovat pahasti jos ei syö kaikkea. Tuo lautanen täyttää koko tarjottimen. Tuosta haarukasta ja juomalasista voi arvioida lautasen kokoa, se on iso lautanen. Hintaa tälle tuli 3,60. Joku sanoo että eestissä maksaa kaikki saman kuin suomessa, no ei ainakaan kaikki…