Aamulla läksi purjehtimaan, kunnes tuuli tyyntyi ja moottori lähti viemään toiselle puolelle Muhun saarta. Loppumatka aika matalaa. Eestin kartoissa ei väylän nimellis-syväyksiä ole, siitä vain katsotaan mikä näyttää olevan matalin kohta väylän varrella.
Aika paljon kasvaa ruohoa väylällä, huono idea vetää moottorilla tälläisessä heinikossa. Moottorin lämmönvaihtimet tempaa ruohon sisäänsä, täytyy ehkä katsoa ja puhdistaa.
Perille pääsin vaikka matalalta näytti. Piti vähän vauhtia ottaa että sai keulan laituriin, köli otti vastaan.
Paikka on sitten Orissaaren Jahisadam. On täällä yksi moottorivene turisteja minun lisäkseni. Minä en ole turisti, minä olen ränduri.
Fillarilla vielä iltasella pikainen tutustuminen Saarenmaan sõjavara museoon. Paikan omistaja oli pihalla hiomassa jotain kenttäkeittiötä, laski ovesta sisään kun nätisti pyysin.
Äijä oli kerännyt paljon kapineita ja krääsää museoonsta, aseitakin pienen sodan aloittamiseen riittävästi. Kapinaan ainakin aseet riittää.
Koppalakki osastolla oli koppavia miehiä eri aikakausilta. Menihän se tämäkin päivä, huomenna uudet kokemukset täältä Orissaaresta, tiedän minä.