Tänään ei ollut rattapäivä, oli reppu selkään ja kotiin päivä.
Birgitta jäi satamaan, lippu pois riisuttuna.
Keidi tuli Bolt taksilla minua hakemaan. Läksi viemään kohti lentokenttää. Kuressaaressa kaikki on lähellä, myös lentokenttä. Matkaa tuli 4km, aikaa meni 6 minuuttia 8 sekuntia, rahaa läks 5,6 eurot. Hinnat on vähän noussut.
Eihän minulla mitään laukkuja ole, reppu vain. Turvatarkastuksesta läpi ja odottamaan.
Lennukki tuli ja toi ihmisiä Kuressaareen.
Kohta alkoi koneeseen nousu, ihmiset jonottaa portille. Minä en viitsinyt mennä seisoksimaan jonoon, minulle oli varattu oma penkki koneeseen, ei kannata hätäillä.
Marssin viimeisenä koneeseen, ovella stuertti kaikille toivotti tervetuloa.
Sitten lennetään kohti Tallinnaa.
Koneessa oli myös tarjoilu, stuertti toi jälleen karkin.
Sitten alettiinkin jo laskeutua. Aikataulun mukaan lento on 40 minuuttia, jälleen meni vain puoli tuntia.
Sitten alkaa jälleen se ryysis. Kun kone pysähtyy niin seisomaan kuin vieteriukot. Luuleeko nämä että pääsevät aiemmin kotiin?
Minä tiedän, kun lennukki kaartaa pysäköintipaikoille, ei siis lentoaseman vierelle niin silloin mennään bussilla. Jälleen tulin viimeisenä bussiin. Jäin oven viereen seisoksimaan ja pääsin ensimmäisenä bussista, jos sillä nyt mitään merkitystä on.
Reitti vei suoraan lähtöaulaan.
Lentoja oli ollut lähdössä, mutta Bacau lento oli peruttu. Ei silti, en tälläkertaa ollutkaan matkalla Romaniaan.
Tuolla Wizz Airilla olen välillä lennellyt eestaas.
Lennujaamassa oli kyltti minulle, odotimme sinua takaisin kotiin. Oi kun hyvä mieli tuli kyltistä. Vaikka kyllä tunnen paremmin olevani kotona Kuressaaressa kuin Tallinnassa.
Minu lux tuli ja noukki minut kyytiin.
Lux vie kotiin.
Viimeiselle etapille otin elektri rattaan. Elektri auttaa väsyneen matkailijan ylämäessä perille.
4 vuotias ottopoikani oli piirtänyt purjeveneen jossa hän on Onun kanssa purjehtimassa. Aallot loksuvat veneen keulaan ja veneessä on sänky jossa käydään välillä nukkumassa. Minua odotettiin kotiin…