Oopperapäivät tulossa

Ennusteet näytti tälle perjantaille tälläistä, vettä ihan taivaan täydeltä. Ei ne ennusteet ihan osuneet.

Jos sade menee muutamankymmentä kilometriä ohitse niin silloin ei sada. Sen ennustaminen on vaikeampaa.

Tuolla niitä sateita mennä viiletteli.

Vielä oli veneessä aamupala tarvikkeita. Juustukukkelid.

Näissä oli yllättävän pitkä säilyvyysaika, syyskuu 17 päivään. Onkohan tuossa joku virhe?

Hyvään terveys aamupalaan kuuluu myös merevaik.

Sekä Oskari seljäfilee. Herättää ihmetystä. Oskari on tuo satamakapteeni, tämän selkäfileitä? Täytyy kysellä kun muistaa.

Hyvään aamupalaan kuuluu myös Atleet juusto. Ehdottomasti atleet, ei pyknikko eikä gotletti.

Siinä se on, reissumiehen aamupala, Gruusia teetä.

Jaksaa taas fillarilla vedellä. Sydänlääkärin kauhistukseksi.

Kyllä minä vetelinkin, reilu 40 kilometriä. Kävin tätä linnaa katsomassa.

Sinne on tekeillä Kuressaare oopperapäivien katsomot ja lavasteet. Minä olen aina sanonut että oopperaan en mene. Kunnes tuli se kaunis päivä, minulle lyötiin oopperaliput käteen. Sanottiin että aja parta, pane pikkutakki selkään ja lähdetään. Ei siinä auttanut kuin totella. Perskuta, se ooppera oli hyvä. Olin aivan haltioissani. Olin ollut väärässä oopperan suhteen. Tosin en mene toista kertaa, ettei illuusioni hajoa. Tässä se on Carmen opera.

Oskari huikkasi että tule apuun, 2 jahtia tulee perätysten. Pannaan toinen toiselle ja toinen toiselle laiturille. Tässä se ensimmäinen, saksalaisten alumiini risteilijä.

Minä otin vastaan tämän suomalaisten laivan. Tulivat saaremaa satamasta, tuolta pohjoispuolelta. Siunailivat kun oli kauhea keli tulla, kauhea maininki. Minä että eikös se ollut samanlaista kuin eilen? Juu, eilenkin oli hirveät laineet ja meni niin monta tuntia tuloon. En sitten kehdannut sanoa, että minä tulin Kihnusta reilu 12 tuntia, en minä nähnyt pahaa keliä. Myöntelin vain, että joskus on merellä pahatkin ilmat.

Välillä vähän sateli. Oskari sanoi lähtevänsä kotiin, kysyi että voinko ohimennessäni sivusilmällä katsella että kaikki kunnossa. Kerroin että olen mielelläni satamakapteeni, minulla on reservin ylikersantin kantava komentoääni. Huonokuuloisena en kuitenkaan kuule vastaväitteitä. Hyvin menee saarenmaalla, kaikki kunnossa ja herran nuhteessa…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.