Kevät on myöhässä, kerrotaan. Mitään hätää ole, Safiren lämmitin puhaltaa kuumaa ilmaa kajuuttaan. Dieseliä on kannuittain. Rahaa on vielä vähän taskussa ja kauppa on auki. Yöllä pakkasta ja päivällä lunta ja rakeita ja muutama +aste.
Toista se oli suurten nälkävuosien aikaan 1867 keväällä. Aikalaiset kertoivat:”Sitte tuli kylmin kewät w. 1867 kuin koskaan muistetaan olleen; 9 päiwä Toukok. Oli 4 asetetta kylmä keskipäivällä, 6 astetta auringon laskiessa; aurinko ei wähintäkään sulattanut lunta.”
Purjeveneissä selviytymis strategia on kun ei enään pärjää kelissä on tälläinen. Purjeet piihin, tai kokonaan alas ja joku ajoankkuri. Miehistö kajuuttan ja sitten vaan ollaan ja odotetaan.
Pelastin tuon kukan lumimyrskystä ja otin kajuuttaan turvaan.
Pekka Pouta kertoi säätiedoituksessa, että sama meno jatkuu. Jostain syystä nauroi aivan tikahtuakseen ja katsoi suoraan minua silmiin sieltä ruudun takaa. Minusta tuntuu, että nyt ne vahtivat minua vielä tuolta kaukovarjostimen kautta. Mitä se muuten nauraa, kuin että minua katsoo kun istun lumisateessa kajuutassa suojassa. Katselen jouluista keliä.
Kyllä Gruusialaiset osaavat shaslikit maustaa, minä sitten vain korvennan.
Syönnin jälkeen ruokalepo, niin se päivä kuluu..