Aamu aukeni sumuisena Piritalla, laivojen sumusireenit tuuttasivat Tallinnanlahdella.
Jos ei jaksa veneen ikkunasta kurkata niin Piritan sataman nettikamerasta voi sään tarkistaa.
Viereiselle ”leirintäalueelle” oli ilmestynyt useita matkailuautoja. Eihän se oikein leirintäalue ole. Se on veneiden talvisäilytysalue jossa sähköpistokkeita. Neuvostoliiton aikainen paskahuussi ja vesikraana. Siinä kaikki. Ei suihkuja ei mitään. Silti sinne saksalaisia ja virolaisiakin riittää.
Aamun tullen lähtevät eteenpäin, näkyy kyllä pidempäänkin viihtyviä olevan.
Viihdynhän minäkin täällä. Tai en nyt niin viihdy, mutten oikein jouda kauemmaksikaan. Jos ei muuta niin pitää kaikenmaailman erikoislääkäreitä käydä juttuttamassa ja matolla juoksua näyttämässä. Vähän kuin silloin armeijassa, aliupseerikoulun aikaan cooperin testissä. Juoksin elämäni kunnossa 3350 metriä cooperissa. Koko koulun keskiarvo oli 3150 metriä. Kapiaiset ei uskoneet, luuli että matka väärin mitattu ja kellotetttu. Panivat uudestaan juoksemaan seuraavana päivänä. Tarkalleen sama tulos.
Ei silti, seisoo täällä muidenkin veneet hyljättyinä.
Niinkuin hyljättynä seisoo oikeastaan koko Piritan satama. Ne lehtijutut että Kalamaja ja Kalaranta ja Noblesner ovat trendi alueita taitaa sittenkin olla totta.
Tuollainen trendi masiina tuli viereeni, mitenkähän se on tänne eksynyt?
Persiissä trendikäs 300 hevosen moottori.
Kävin liikennettä ihailemassa. Estlaset ajavat kuin neekeripojat juuri auton saaneena. Oikealta ja vasemmalta ohitse, Se mitä täällä osataan on antaa tietä jalankulkijoille. Tässäkin kun lähestyy kävellen tuota suojatietä niin heti kaikki pysähtyy. Uskaltaisin silmät kiinni kävellä tuosta ylitse. Suomenlahden pohjoispuolen kaupungeissa ei kyllä kannattaisi sitä kokeilla.
Olen saanut idean, lähdenkin Tartoon.
Erilaisilla kulkuneuvoilla Bussijaama.
Iltakin alkaa hämärtää, menee taas pitkälle yöhön ennenkuin kotona.
Bussijaamassa oli ihmisiä odottamassa viimeisiä busseja. Toisessa päädyssä oli ukrainalaisia pakolaisia jotka tulivat Pietarista bussilla. Ilman rahaa, ilman lippua, ilman tietoa mihin yöksi. Heitä oli neuvomassa keltaliivisiä auttajia. Heitä en kuvaa.
Bussini saapui, jälleen loppuunmyyty. Ulkona kävi useampia ihmisiä kysymässä kuljettjalta että eikö sovi. Ei sovi, kaikki myyty.
Minun Lux, jälleen kerran. Me olemme erottamattomat.