Aamulla tihkui taivaalta vettä. Minä ihmettelin, että mikä minut tänne vetää aina pysähtymään. Jäin päiväksi odottelemaan parempaa keliä. 
Ulkona 13 astetta, veneessä sisällä 21.5. Tämän ilmoitan heille jotka kyselevät että ethän kylmetä itseäsi. En kylmetä.
Ei täällä mitään ole tehdä, kävelin eestaan mökin ja veneen väliä.
Välillä kävin sulkemassa ovet jotka olivat selällään auki. Sähkölämmitys pauhaa täysillä.
Virittelin veneeseen reiviköysiä, jos vanhat merkit paikkansa pitää, niitä vielä tarvitaan.
Saunassa kävin vaivaisten kanssa torisemassa. Puhuin suuni puhtaaksi, hiukset pesin Latvialaisella shamppoolla.
Itseni kuivasin Pärnu jahtklubin pyyhkeeseen.
Alkaa olla aika täysi, aika valuu yli päälärin äyräiden. Alkaa jälleen olla se © hetki.
Nämä hetket joita myös lähdön hetkiksi kutsutaan, ovat ne minkä takia vene pitää olla. Ei se jos vain alkaa panemaan jalkaa toisen eteen, ole samanveroiset kuin köysien irroittaminen ja taakse vilkaisu.