Yöllä luvattu sade ei sitten osunutkaan kohdalle vaan jäi etelän puolelle. Pilvet kyllä näkyivät.
Minä läksin rattaalla aamulenkille, katsoin että teltat on pystyssä ja ehjät. Osa kauppiaita nukkuu teltassa, osa autossa. Osa on jossain hotellissa tai kotona. Minä olen siinämielessä hyväosainen että käyn purjeveneessä nukkumassa. Vaikken jouda purjehtimaan niin pelkkä yöuni vedenpäällä on hyvä.
Käyn aina hautausmaalla katsomassa onko tuttuja. Ei ollut uusia vanhoja tuttuja haudattu lähiaikoina.
Mainosmiehet arkkitehdit lupaa paljon hyviä kauniita asioita. Muunmuassa lupasivat kaupungille liikemiesten kanssa että tulee hienot paikat vuoteen 2022 mennessä, jos kaupunki rakentaa laiturin.
Kaupunki rakensi tuollaisen laiturin, siihen piti alkaa risteilylaivoja risteillä. Ei siinä seiso kuin tuollainen lautan rotistko ruostumassa.
No onhan tässä vielä 2022 vuoden loppuun melkein puoli vuotta. Kyllä silti kiire tulee.
Autoja siellä seisoo, siinä kaikki.
Aamulennkki tehty, aika pakata pyörä säkkiin ja veneeseen.
Tuo nahkasatula on ehdoton. Olen sillä ajanut tällä fillarilla yli 8000km. Välillä se on kiinni toisessa rattaassa, ja silläkin on ehkä 15000 yhteensä poljettu. Hiki valuu kun panee rattaalla menemään. Jompikumpi antaa periksi, persus tai sitten satula. Satula on se heikompi lenkki ja muotoutuu persuksen mukaan, niistä tulee täydellinen pari. Sen jälkeen rattaalla voi polkea vaikka maailman loppuun.
Tällä kertaa Pärnussa ei ole tullut kuin 257 kilometriä. Alkaa tulla vanhaksi.
Tänään on markkinoilla vähän rauhallisempaa, alkaa kierrokset hiipua.
Asiakkailta alkaa rahat myös loppua.
On tullut aika pistää tavarat pöydiltä banaanilaatikoihin ja teltat kasaan. Naapureille heilautettiin kättä ja tokaistiin: ”Nähdään taas.”
Satamassa vielä veneestä tavarat mukaan ja lippu pois veneen perästä.
Muutamalle tutulle veneilijälle huikkasin että lähden kotona käymään.
Sen pituinen se, yhdet markkinat jälleen käyty. Huomenna uudet kujeet…