Virve oli aamulla aikaisin häipynyt siitä vierestäni. Oli käynyt Munalaiu satamassa ja oli jo takaisin tulossa kun heräsin.
Tästäsi suoraan minuun, mutta meni lopuksi laituriin. Kyllä minä kuulin unen läpi kun Virve läksi, mutten jaksanut reagoida. Oikeastaan miten siihen pitäisi reagoida?
Yöllä olleet veneet olivat melkein kaikki häipyneet.
Minulla ei ollut meno päällä. Tuulta 10 hujakoilla, vietän vapaapäivän.
Läksin neito satamakapteenin juttusille, tämä hoikempi neito oli hyvällä tuulella. Muisti minut ja sanoi tunnistaneensa veneen kun tuli aamulla töihin kello 6. Kyseli mistä tulin ja sellaista. Sanoi ensiksi että kun tulin yöllä ja huomenna lähden, onko se nyt sitten 2 yötä? Minä että jos minä aamusella tulen ja seuraavana aamuna lähden, eikös se ole yksi yö? Niinhän me sitten sovittiin.
Tuollaista lupaa meille. Siihen on tyydyttävä.
Fillarilla vaihteeksi, onkohan Virve kotona?
Vetelen pitkin saarta vauhdilla.
Kihnussa olisi merepidu, mutten taida haluta jäädä odottamaan sitä. Virvelläkin on jalka vähän huono, tuskin tulee tanssimaan kanssani.
Majakan luona kävin kääntymässä, en päässyt majakkaan, oli suljettu. No olen minä siellä käynyt varmaan 10 kertaa. Otin ensin kuvan vahingossa videona. Siitä näki kuinka majakka heiluu tuulessa. Aika paljon heiluu, outo ei uskaltaisi kiivetä ylös.
Välillä pilvet liikkuivat nopeasti taivaalla. Kuten myös päivät menevät nopeasti. Pilvet menevät eestaas, päivät menevät katoavat menneisyyteen päin.
25 kilometriä Kihnua kihnutin eestaas. Ratas saa kyytiä. Joku joskus kyselee miten takapuoli kestää? Hyvin kestää, siinä on perspektiiviä.
Vieraitakin oli tullut muitakin…