Aika aloittaa se iänikuinen rattaalla polkeminen. Ensin pannaan tuo Brooksin nahkasatula satula paikoilleen, sitten ilmaa renkaisiin.
Minä olen kova poika sotkemaan Dahonilla, viimekesänä meni 10 000 km rikki. Ei siis yhtenä kesänä, vaan yhteensä 10 000 km mittarissa,
No niin, ei tarvitse murehtia että akku tyhjenee. Akkua ei ole.
Siitä sitten vain panee menemään kuin heikkopäinen. Miten niin kuin heikkopäinen?
No siksi kuin heikkopäinen, tuo lentohiekka on aika raskasta vetää 20 tuuman renkailla. Heikkopäisten ja vahvajalkaisten touhua.
Onhan täällä tuota tienhuolto kalustoakin, muttei tämä hiekkä lanaamalla kantavaksi muutu. Loputon homma.
Tänne saareen on tullut aika paljon kesämökkejä.
Kävin tätä kirkkoa katsomassa. Olen kerran siellä kirkonkelloja soittanut ja Petka vainaa soitti urkuja.
Tiedättekö muuten miksi kirkon piha on tuollainen kynnöspelto? No siksi että siinä pyhässä maassa kasvaa hyviä matoja ja villisiat käy sitä kärsimässä kärsällään..
Välillä huilaus tauko
Pistämpä tähän vähän kuvia saaresta. Mielenkiintoista.
Sitten onkin sopiva aika palata veneelle ja panna ratas säkkiin.
Lähden eteenpäin.
Tässä Tallinnan lahdella pyörii aika paljon laivoja, tarkkana saa olla.
Tänne, Piritan satamaan.
Tuossapa on koko rivi tyhjiä poijuja. Valitsen yhden ja huomenna etsin satamakapteenin ja katsomme tarkemmin.
Tuollainen taival tänään…