Vähiin käy vieraat. Yksi suomalainen on tuolla laiturin nokassa, tai olenhan minäkin suomalainen. Mutta muut ovat häipyneet. Minäkin otan ja läheden fillarilla, Kuressaaresta en lähde kulumallakaan. Tai kai myöhemmin kuitenkin. Ostelin yön pimeydessä lentolippuja maailmalle. Luottokortti mene tyhjäksi, piti lopettaa shoppaaminen, vaikka olisi vielä pitänyt muutama ostaa.
Kävin Roomassaaressa katsomassa kuinka laiva rantautuu. Keula lähelle rantaa että ylettyy ohuen nyörin heittämään rannalle. Rannalla avustavat ottavat ja vetävät sen avulla kiinnitysköyden pollariin. Sillä springiköydellä koneella ajaen ajetaan laiva laituriin. Ei karju kapteeni kannella eikä apumiehet revi hiuksiaan ja näytä marttyyrin naamaa. Olisihan tuolla ollut keulapotkurikin, olisikohan rikki ollut.
Lentokonetta kävin katsomassa, odotti ihmisiä selkään ja sen jälkeen kohti Tallinnaa. Sillä minäkin lähden, kun lähden.
Vanhainkodin portti on jäänyt auki, vanhukset ovat lähteneet hortoilemaan. Vähän olivat hämmentyneen näköisiä, eivät oikein tienneet miten pitäisi suhtautua, kun huomaa että maailma on avoin.
Uusia turisteja tulee laituriin.
Ja toisia lähtee.
Minä käyn syömässä terveysruokaa ja vietän lomaa.
Paikan nimi on päevakas. Sisällä kyltti että eu on tukenut ruokalan tekoa tähän teollisuushalliin. Hyvä että eu tukee minunkin syömistäni.
Ilta hämärtyy. Minä katselen missä minun kolmas tietokoneeni seikkailee postissa. Huono tuuri näiden kanssa. Ensimmäisessä ei toiminut yksi usb portti. Lähettivät toisen koneen, siinä ei toiminut wifi. Nyt on kolmas matkalla. Lentolippujakin suunnittelen, kunhan saa luoton toimimaan. Että Kuressaaressa…