Sinne jäi Pärnu, eipä siellä kukaan laiturilla lähtiäisiksi vilkuttanut. 
Moottorilla tuohon aallonmurtajan nokkaan, siitä purjeet ylös ja menoksi.
Tuuli alkoi viemään. 
Suurin osa matkaa oli niin, että maa jossain vähän häämötti. Kaukana kaikesta. Lopuksi saavuin tuttuun satamaan, Kuressaareen. Aikaa kului 14 tuntia.
Satamakapteeni tuli vastaan laiturille, tokaisi, ”Tere tere, vana kere”. Kertoi että merivartiosto soitti, että suomalainen purjevene tulee Kuressaareen. Nimeä eivät tienneet. Olivat soittaneet kun ohitin Roomassaaren väylän Minä en Pärnusta lähtiessä kertonut mihin lähden, tarkkaan näköjään seuraavat kulkijoita.
Kuressaaressa oli yksi Suomalaisten vene, Yksi Saksalainen yksi Liettualainen ja joku Brittilippu. Loput paikallisia. Taitaa sesonki olla hiipumassa.