Eilen yksi Tallinnan purjehtija alkoi selittää että kuinka tuuli kääntyy illalla hyväksi, koilliseen. Minä että ei ole hyvä tuuli Pärnuun purjehtia, eikä edes tuossa laiturissa olla. Minä että Pärnuhan on suoraan koilliseen täältä. Ei uskonut väitti että on monta kertaa käynyt, se on luoteeseen. Minä sanoin että vaihdan laituria illalla, sitten alkoi selittää että ei pääse ilman keulapotkuria laiturista. Minä ettei ole keulapotkuria, kyllä meinasin tästä lähteä, katso vain. Ja vaihdoin laituria, tuonne sisemmälle, vips, ilman keulapotkuria.
Minä heräsin ennen kello 5, ding. Niin minä sitten läksin, sinne jäivät.
Yöllä oli tuollainen suuri purjelaiva ilmestynyt laituriin, tuskin siinäkään keulapotkuria oli.
Minä otin suunnan sinne koilliseen, sinne missä minun mielestäni se Pärnu on.
Vähän tuon Tammepakin länsipuolelta, matalikko kiertäen ja aina vaan koillisen suuntaa.
En minä eksy, onhan minulla gps ja karttaplotteri. Molemmat näyttävät 20 vuotta vanhoja asioita, mutta on se Kihnu ja Pärnu vielä samalla kohdalla kuin 20 vuotta sitten.
Tuossa Pärnun aallonmurtajan hujakoilla oli paljon purjeveneitä, Muhuväinä regatta oli lähdössä. Olin sitä odotellut, pääsen takaisin Pärnuun, oman jahtklubin omaan laituriin.
Soitin satamakapteenille, kuten tämä pyysi lähtiessä kertomaan tulostani. Kysyin että mitäs jos laitan veneen tuohon aisaan. Juu, laita vaan oli vastaus.
Laitampa tähän vielä kartan, kuinka minä koillisväylää Pärnuun moottorilla posotin.