Jätin aamulla purjeveneen Piritan satamaan odottamaan, minä lähden markkinoille.
Tämä Piritan satama on muuten parempi osaisten satama. Ei sitä ympäristöstä huomaa, hinnastosta kylläkin.
Vaikka tuo Prangli, Kelnase satama on myös hintoja nostanut se jää kauaksi. En tiedä mikä näihin on mennyt? Mitäpä se minulle kuuluu ja liikuttaa? Minulla on omat hinnastot.
Kaikki alkaa olla valmista. Ihmisiä alkaa virrata kohdalle.
Tämä äijä kulkee mikrofonin kansa ja puhua höpöttää. Ääni kuuluu ympäri markkinoita kovapuhujista. Kertoo kuinka kannattaa ostaa ja niin edespäin. Kokopäivän ja jokapäivä höpöttää. Välillä ruokatauko ja kahvitauko.
Minä aloin myymään ihmisille, kaksin käsin esittelin tuotteita ja soitin suutani.
Sitten tuli mies sovittelemaan lippalakkia. Katselin että tutun näköinen, en osannut yhdistää. Ajattelin että on varmaan joku myyjä. Kehotin laittamaan lakin päähän ja katsomaan peilistä, lakki muuttaa herrasmiehen näköiseksi. Tämä alkoi kyselemään venäjäksi murtaen että olenko suomalainen? Kerroin olevani ja asuvani Tartossa. Samassa tajusin että sehän on Aleksei. Kerran tavattu, puhelimella soiteltu ja sähköposteja kirjoiteltu monta kertaa. Tämä teki minulle veneeseen uuden sprayhoodin, kesäkuun alussa lupasin tulla Haapsaluun, siellä kohtaamme ja laitamme sprayhoodin paikalleen.
Tämä Aleksei on mukava mies, kävin tervehtimässä häntä vaimonsa teltalla. Teltta ei kuvassa, mutta nuoret merimiehet on.
Sitten tuli nälkä töitä huhkiessa, pitää löytää ruokaa.
Saslikkia olisi ollut tarjolla.
Huomasin tuollaisen kebab auton. Läksin tutkimaan ruokalistaa.
Mies ryntäsi luukun viereen, toinen sisällä odotti tilausta. Aloin kyselemään että et ole turkkilainen, mistä olet. Kerroin että minä olen suomesta, mistä sinä? Tämä oli Pakistanilainen. Tilasin kebabin, tämä hihkaisi sinne sisälle kärryyn että tee miehelle Maxi suuruinen kebab, sillä pienen hinnalla.
Tämän setä oli muuttanut eestiin, puoli sukua perässä. Työteliästä porukkaa, täällä ei sosiaali huolto soppaa tuo. Pitää itse taikoa itselleen leipä, nämä ahkerat taikoivat minulle hirmu kebabin.
Lopuksi koitti pitkän päivän ilta. Helpotuksen huokaus ja teltan seinät kiinni. Autolla takaisin purjeveneelle. Huomenna tempaistaan vielä kovemmin, oikein olan takaa…