Tänään on jälleen se tärkeä päivä keväästä jolloin viskattiin vene vesille.
Mittari näyttää jo kuutta lämpöastetta pilven varjossa. Masto rikaten, vantit tiukaten, puomit ja purjeet paikalleen ja veneen sisällä oleva kaaos saatava järjästykseen.
Vähän on viileä tuuli mereltä. Mutta kuinkas se olikaan Hellaakosken runossa?
”Ken tietä käy on tiensä vanki, vapaus on umpihanki.”
Minulla on mahdollisuus valita, valitsen mieluummin tämän sivullisten umpihangeksi katsoman, kuin sen helpomman tien. Kurkiaurat kirkuen suunnistavat etelätuulessa kohti pohjoista.