Sinne jäi taakse Färjsundet. Siellä olivat tavalliset veneilijät. 
Paikallinen meripelastus veteli moneenkertaan ohi ja sivuutti. Etsivät vimmatusti pelastettavia. Pelastaminen on niillä veressä kuin ajokoiralla refleksi jänistä takaa ajamaan lähteä. Ei tahdo uskaltaa tervehtiä, pelkään että tulevat väkisin hinaamaan johonkin.
Maarianhaminaan, Itäsatamassa on jälleen hinnoittelu palannut normaaliksi. Satamakapteenin kioski on kiinni, ikkunassa numero. Soitin, äijä antoi koodit, kertoi että tulee huomenna, katsotaan sitten uudestaan. 
Tuohon lahteen on ankkuroitunut mahti-alus. Perässä Gibralttarin lippu. Siellä taitaa olla näitä parempiosaisia enemmänkin, yhdessäkään tavallisessa paatissa en ole nähnyt Gipbralttarin lippua, kaikki on olleet ökylaivoja. Tuota kuva kun suurentaa niin näkee että etummaisen maston juuressa on äijä pesemässä laivaa. Siitä sitten arvioimaan laivan pituutta ja maston korkeutta. Koko masto ei edes sopinut kuvaan. Yöllä joka saalingissa paloi valkoiset ankkurointivalot. Pisimmän maston huipussa punainen, lentokoneille.