On viimevuosina tullut monessa oudossa paikassa käytyä parturissa. Sellaiseen, jossa ehdotetaan hiustenvärjäystä tai muuta vastaavaa en halua mennä. Parturin pitää olla sellainen jossa käyvät kansanmiehet, ei huppelipojat. Ja uudesta kylästä parturin löytäminen on joskus seikkailu.
Nyt katsoin että on aika etsiä Raumalainen parturi. Ei kun jalgrattaga kaupungille heti aamusta parturia etsimään. Ensimmäinen paikka johon menin oli outo. Siellä oli nahkasohvia ympäriinsä ja pari parturin tuolia oli myös. Neito sohvalta kysyi että: ”Miten voin auttaa?”
Tajusin heti että joku on vialla, kerroin kuitenkin että pitäisi hiukset leikata. Neito houkutteli istumaan jakkaralle, mutta päätin ensin kysyä mitä sellainen hiusten leikkaus maksaa. Jäsenille kuulemma 29 euroa, se oli joku ihmeellinen kerho johon pitää liittyä ja siellä sitten käydään viihtymässä parturisalissa. Enempää en halunnut edes tietää.
Äkkiä ovesta ulos. Seuraavassa ovessa oli myös parturi. Nuori Turkkilainen mies piti parturia. Istuin tuoliin ja kaveri alkoi leikata hiuksia. Juttelimme siinä kaikenlaista samalla. Oli tullut 11 vuotta sitten naisen perässä suomeen.
Mutta olisi pitänyt saada kuva minun naamasta, kun kaveri äkkiä otti tupakansytyttimen, sohotti kaasua korvaan ja sytytti tuleen. Korvastani löi sellainen pistoliekki, ja paha karvankäry täytti huoneen. Ihme kyllä se hoito ei sattunut. Kuulokin parantui hoidon jälkeen, kun karvat ei enään haitanneet.
Kaveri leikkasi tosi siistiksi hiukset ja otti vain 15 euroa, kaikkine karvanpolttamis kommervenkkeineen.
Nyt pystyssäpäin uusiin seikkailuihin..
