Aamu alkaa aamupalalla, tiski josta aamupalaa saa on pitkä. Tuollaisia kuumakaukaloitakin on useita. En minä kyllä niistä mitään itselleni löytänyt. En vois syödä vedessä keitettyjä venäläisiä nakkeja, enkä aamupalaksi ota myöskään munakasta tai paistettuja perunoita.
Löysin itselleni valkoista leipää ja kinkkumakkaraa, tomaattia ja kurkkua, sekä rutikuivaksi keitettyjä kananmunia. Kahvia päälle. En valita, en, olen hiljaa ja söin kiltisti. Luulisi tuollaisesta tarjonnasta löytävän, minun vikanihan se on jos ei löydä. Ja jos en löydä mieleistä niin olen mieluummin syömättä.
Sinänsähän tämä hotelli Družba on vähän vanha, kyllähän tämä tällaiselle kulkurille kuitenkin kelpaa. 
Sitten töihin, tässä on tämä vanha suomalaisten ravintola Espilä, Viipurin keskustassa. Siellä käy paljon suomalaisia.
Ravintola on tämän puiston reunassa. 
Otin ongenvavan ja nostin tuollaisen linnunpöntön venäläisten kauhistukseksi ja suomalaisten riemuksi Espilän kulmalle.
Tervetuloa linnut suomalaiseen lintukotoon pesimään.
Kauppahuoneeseen katselemaan.
Myyjät on kovin agressiivisia, tyrkyttävät krääsäänsä.
Kaikenmaailman myssyjä ja vaikka mitä joita turisteille saisi myytyä. Toisaalta, kyllähän minäkin myyntimiesten myyntikikat osaan..
Sitten läksin tänne Johanneksen satamaan. Tuo nahkatakkinen oli satamakapteeni, tuli kysymään että mitä etsimme? Minä että minulla on purjevene, tulin satamaa katsomaan.
Tämä kysyi että haluanko laiturille?
Avasi portin ja sanoi että mene katselemaan. Olihan siellä purjeveneitäkin muutamia.
Mies antoi minulle käyntikorttinsa, ammatti on näköjään Kapitan Porta, satamakapteeni. Sanoi että soita kun olet tulossa, vuorokausi maksaa 400 ruplaa. Lupasin soittaa. Tässä sataman kotisivut.
Vielä kapitan porta suositteli että ota kuva kartasta että löydät perille.
Kävelin vielä vanhoilla hautausmailla katselemassa, ei näkynyt tuttuja kasvoja.
Monella haudalla oli pöydät ja penkit, sai käydä istuskelemassa omaisten haudalla, ottaa vaikka ruokaa ja juomaa mukaan.
Osa hautakivistä olikin pellistä hitsattuja kiviä. Kaikissa hautapaikoissa oli aita ympärillä, jos ei valettua rauta-aitaa, niin edes verkkoaita ympärillä. Jos ainoa omistamansa maatilkku on hautapaikka, niin edes se on aidattu.
Sitten olikin aika kääntyä takaisin suomen puolelle, rajat läpäisin helposti, yllättävän helposti. On aika lähteä takaisin Eestiin…