Kuressaaressa oli lastenpäivä. Tai ei siis ainoastaan Kuressaaressa vain koko Virossa.
Jonkunlainen ukkosrintama tai pilvi liikkui yli Kuressaarta hipaisten. Istuimme veneessä ja katselimme kuinka välähti ja kohta paukahti. Laskimme sekunteja, suomen kielellä tietysti.
Kohta sade oli ohitse ja otimme rattaat ja läksimme. Tässä lahdessa oli lapsille onki kilpailu, meillähän oli jo kalastuksesta kokemusta joten läksimme ilmoittautumaan.
Kohta alkoi kalaa tulla. Tuollaisia kolmepiikkejä nousi. Ne eivät koukkuun tarttuneet mutta olivat madossa kiinni.
Nuorimies muuta kuin nosti kaloja ja minä otin ongesta tippuvan kalan kiinni. Tuossa kuvassa näkyy yhden kalan päällä mato. Eikä se ole kastemato vaan sellainen pieni liero. Kilpailun lopuksi laskettiin kalat. Meidän laskujen mukaan tuli 12, mutta kyllä tässä kuvassa on 14 kalaa.
Kilpailun pääpalkinto oli tuollainen kalastajan lakki. Oi kuinka riemu, heti ensimmäisessä kilpailussa ensimmäinen sija. Riemuamme ei yhtään härinnyt, että sinne ei muita kilpailijoita sattunut häiritsemään. Olimme ainoat kilpailijat. Ne tuomarit ja järjestäjät eivät saaneet mitään, niillä oli järeämmät vehkeet ja kolmepiikit eivät saaneet matoa suuhunsa.
Saksalaiset saivat lähtövilkutukset, hyvää matkaa kulkijoille.
Iltasella kävimme vielä autoja bongailemassa.
Ei kannata suomalaisten puhella kuinka viro köyhä on. Tuossa samassa jonossa on Porshet Mersut Bmw ja mitä vielä. Tuo Ferrari on näköjään nyt huhtikuussa rekisteröity. Kilowatteja näkyy olevan tässä hybridiautossa 488, hevosia sitten 1,3 kertaa sen verran. Huippunopeutta valmistaja lupaa 330 km/h. En tiedä mistä suomesta löytää yhden kadun varrelta tuollaisen kokoelman. Tuollainen Ferrari maksaa luokkaa 350 000 euroa täällä, suomessa varmaan vähän enemmän.
Niin kuluvat meidän päivät huolettomasti. Välillä soitettiin lapsen isälle ettei meitä vielä kiinosta kotiin tulla. Purjevene on kotimme, tulemme myöhemmin…