Matka alkoi epätäydellisesti.
Fillarilla Riian rautatie-asemalle junalippua lippua ostamaan.
Siksi aikaa fillari kahdella lukolla aitaan kiinni. toinen lukko pitää satulan, ettei kukaan nappaa hienoa Brooksin nahkasatulaa. Tulin takaisin ja tyrkkäsin väärän avaimen lukkoon. Avainhan jäi kiinni sinne. Vihdoin sain murjottua avaimen pois, mutta avain oli mennyt kieroksi. Lähdin etsimään kaupungista lukkoseppää, joka voisi yrittää oikaista avaimen.
Löytyihän se lukkoseppäkin, korjasi avaimen hetkessä. Avain toimi oikeassa lukossa. Mutta se lukko johon olin väärää avainta kokeillut ei tahtonut aueta, siinä oli haitat kierähtänyt eikä avain mennyt pohjaan. Rautalangalla vihdoin sain kaikki toimimaan ja reissuun. Tunti siinä meni harrastellessa, poliisitkin kävi vieressä katselemassa kun rautalangalla lukkoa korjasin. Ei ne mitään kyselleet kuitenkaan. Arvasivat kait ettei oikeat rosvot nauraa hekota, kun poliisit tulevat työmaalle.
Pääsinkin lopuksi matkaan kunnialla. Juna toi merenrannalle, eli Jūrmalaan.
Jūrmala on Latvian kieltä ja tarkoittaa merenrantaa. Sitä täällä piisaakin silmänkantamattomiin. Hiekka on hienoa, sitä on nyt reppu, silmälasikotelo, taskut ja kaikki paikat täynnä.
Muutamat kirkot katsomassa, sekä yksi museo jossa oli kuvia vanhasta Jurmalasta ja sen mielenkiintoisesta historiasta. Menneeltä ajalta on paljon hienoja rakennuksia, osa päässyt huonoon kuntoon, osa korjattu hienoksi.
Kun tuli nälkä, niin kahvilaan. Sieltä myivät minulle ruokaa. Kana ja muusi, hintaa reilu 3 euroa. Oliko 3.51.
Sen jälkeen tuli uni. Kävin rannalla nukkumassa hetken. Jälleen ympäri kyliä fillarilla. Illalla takaisin veneelle. Edestakainen junalippu maksaa sinne 25 kilometrin päähän 2,51e, siihen fillarilippu 82 senttiä.
Jurmalassa voin käydä vielä uudestaankin. Oikeastaan paikkoja, joihin en halua uudestaan on aika vähän.