Tänne Avinurmelle alkoi taas kerääntyä telttoja.
Lopuksi myyjiä oli vieri vieressä ja ostajat siinä välissä vielä. Aika mielenkiintoista meininkiä. Minä käytin tätä sanansäilää innolla. Sanattomaksi en kyllä helpolla jää, hauskaa oli.
Kaikkea oli jälleen kaupan, kuivattua särkeä ja muuta kalaa. Alpakoitakin oli, niiden villasta tehtyjä tuotteita. Alpakka on kivan näköinen elukka, jos suuttuu niin sylkee.
Vero ja tullimiehetkin olivat paikalla. Tähtäsin heitä kameralla, eivät oikein tykänneet. Otin sitten kuvan kun näiden veromiesten tarkkaavaisuus herpaantui. Aika erikoinen että verotarkastajat kulkee luotiliivien, pistoolien sekä pippurikaasujen kanssa. Yritin kysellä että onko myyntilupien tarkastus niin kovaa hommaa, mutta hermostuivat pahasti kysymyksestä. Mutta minkäs ne minulle mahtaa, jatkoin matkaa vihellellen.
Soittoa ja ohjelmaa on, sekä ruokaa. 
Välillä kävin tuossa kirkon vieressä kävelemässä, silmään pisti tuo muistokivi, au langenuille. Kuulostaa omituiselta että langenneille laitetaan oma muistopatsas, yleensä langeneita katsotaan nenänvartta pitkin. No selityshän on se että nämä langeneet ovat kaatuneita, tässä kerrotaan että ”kunnia kaatuneille”.
On aika jatkaa matkaa, perästä kuuluu…