Pari puhelinta taskuun ja reissuun. Toisessa puhelimessa latvialainen datakortti, joka jakaa wifi verkkoa minulle toiseen parempaan puhelimeen.
Firma josta ostin, datakortin oli luotettavan oloinen. Niillä oli tiskillä kyltti jossa lukee;”Pajauta man paristo telefonu vasara!” Ymmärsin että pajauttavat puhelimen paristoa tarvittaessa, ihan odottaessa, vasaralla. Sain kuitenkin yhteydet toimimaan ilman sitä pajauttamista.
Juna asemalle ja junaan ja kohti Jelgavan kaupunkia,45km etäisyydelle.
Tälläinen peruskorjaamaton ER2 Latvialainen sähköjuna. Nämä ovat todella tilavia, molemmin puolin on 3 istuttavat penkit.
51 minuuttia ja olinkin kohdalla. Aurinko paistaa terävästi kuten aina Jelgavassa.
Jelgavassa museoita kierrellen ja paikkoja katsellen.
Kunnes nälkä yllätti. Se ei kyllä näillä reissuillani yleensä ole ollut suuri ongelma, yleensä syötävää löytää. Niin tälläkin kertaa. Ruoan tuoksu tuli kadulle, ihmisiä lappaa ovesta sisään ja ulos. Se on hyvä merkki, se tarkoittaa että ruoka kelpaa myös muille.
Paikassa ei ollut hovimestaria, mutta ihmisiä jonotti tiskillä ruokaa, jota oli montaa sorttia tarjolla.
Kaksi naista antoi ruokaa kun osasi tilata. Kun ei tiennyt mitä olisi halunnut, neidot näyttivät padasta, että josko tätä ottaisit.
Hyvä ruoka. Syönnin jälkeen ei kukaan näissä kansankuppiloisssa odota, eikä ehdota, että alkaisit itse pöytää siivoamaan. Kyllä siellä on ihan sitävarten henkilökuntaa. Yhteensä 5euroa tuon alkoholittoman oluen kanssa.
Viimeiset nähtävyydet katsellen.
Jelgavan jahtklubilla eivät meinanneet laskea portista sisään. Vartiomies alkoi kyselemään kuka olen. Näytin tämälle kenkiäni, jo uskoi ukko että olen purjehtija.
Ratas kokoon ja takaisin Riian kaupunkiin.
Illaksi vielä mukaan latvialainen terveysmakkaran pätkä, jos alkaa hiukomaan. Hyvä päivä, jälleen.