Minä tiesin mihin olin tulossa, vartavasten tähtäsin. Orissaaren satama on Illiku luodolla. Täällä on heinäkuun viimeinen viikonloppu perinteisesti Illikupäevad. Ne olivat joskus suuremmatkin pidot, nyt ovat vähän kokoon kuivaneet. Mutta oli täällä Väike Väinä yli uimiskilpailut jälleen kerran.
Olin täällä vuosia sitten jolloin päivät olivat suuremmat juhlat. Katselin silloin kun uimarit uivat yli meren Muhun saaren rannasta Saarenmaalle orissaareen. Päätin että vielä osallistun kilpailuun, en aikaa uidakseni, vaan ollakseni oman elämäni sankari.
Osallistujia oli joku 128, kiikarilla katsoen aika pärskinä näkyi 2 kilometrin etäisyydeltä, kun lähtivät tulemaan.
Nämä ensimmäiset on kyllä ammattilaisia. Uivat alle puoleen tuntiin yli Väike Väinän, näkee että jätkissä on voimaa vielä vaikka kuinka. Vesi kuohuu kun ottavat mittaa toisistaan.
Vastaanottajia oli laiturilla mustanaan kun kuumaryhmä saapui.
Sitten tuli sade ja vei katsojat, toimitsijat ja muutama katsoja jäi.
Minä jäin sateeseen katsomaan myös loppupäätä. Tämä prouva oli toiseksi viimeinen, vähän oli väsynyt, kädestä auttoivat portaita ylös. Oli täyttänyt talvella 80 vuotta, kysyi että eihän kylmä tullut, kun jouduitte odottamaan niin kauan sateessa? En tiedä onko kovempi temppu uida reilu 2 tuntia, vai tempaista 30 minuuttiin sama matka?
Kävin onnittelemassa muoria, tämä nähtävästi luki ajatukseni, sanoi tule mukaan ensivuonna.
Illalla vielä esiintyi Apelsin, pojat osaavat 42 vuoden kokemuksella.
Kyllä miehillä vieläkin kuulijoita riittää, purjeveneitä tuli Hiiumaalta, lentolepakko mistä lie.Myös autolla ja jalkaisin tuli kuulijoita. Väliajalla esiintyi joku räppäri, kyllä Apelsin on vieläkin parempi kuin bussillinen uusia.
Hyvä meininki, oikein hyvä päivä, myös tänään.