Aamulla odottelin äijiä töihin, veneen nostoon.
Kiertelin telakalla, siellä on aina mielenkiintoisen näköisiä tavaroita ja asioita.
Muunmuassa tämä vene, seissyt jo pari vuotta. Ensimmäisen vuoden seisoi keulapurje puoliksi alas laskettuna. Nyt on jo se saatu pois.
Tälläisiä oli veneen vieressä, johtuukohan tästä?
Sitten löysin seinän vierestä peräsimen. Ihmettelin miksi se sinne on jätetty.
Yllättävän pahasti halkeillut, huono merkki.
Mitä ihmettä? Peräsin on valettu betonista, kuori päälle jollain topcoatilla vai millä lie kitillä tehty.
Olen minä betonista veneitä nähnyt, mutten koskaan nähnyt betoni peräsintä.
Sitten äijät tuli töihin, 10 maissa. Pomo pyyteli anteeksi kun niin myöhään tulivat. Minä että eihän me mitään aikaa sovittu, päivä me sovittiin ja se on tänään.
Sitten alkoi tapahtua, kuin nopeutetussa filmissä. Tempaistiin masto pois reiästään. Ei sitä päässyt kuvaamaan kun oli kiinni itse maston alapäässä.
Sitten nostetaan venettä ylös hiljaisuuden vallitessa. Katsotaan onko takimmainen liina varmasti peräsimen ja potkurin välissä. Ettei nosteta akselista.
Hienostihan se on. Siitä vain ylös.
Duunarit pitelee köydestä, minä kannustan.
Vene pukille ja nuorin pistetään töihin pesuhommiin. Hyvä pesuri, helppo homma.
Nuorimies kiikuttaa veneen odottamaan kentälle, viedään myöhemmin halliin.
Siinä se on, purjevene Birgitta ilta-auringossa. Kesän purjehdukset on purjehdittu. Hyppään junaan, vaihdan toiseen junaan, matkustan ratikalla, hyppään laivaan ristelylle, pakenen laivasta Tallinnassa, hyppään taksiin, hyppään lux-ekspressiin, vaihdan taksiin ja olen kotona. Noin lyhyesti sanottuna. Että hyvästi jää, ensi kevääseen, näkemiin…..