Sainhan minä kaikki asiat hoidettua. Tai siis jäi paljon tekemättäkin, puolitiehen, kuten aina. Kaikenmaailman kardiologit kyselee ja vielä vain uusia testejä ja pillereitä. Terve mies perkele ja epäilevät. Mutta lopuksi hyppäsin iltasella Ooppelin ruoriin ja aika kyytiä kohti pohjoista.
Tiellä vilahteli kaikenlaisia merkkejä, mitä lie haitarin soittajille.
Matkavaihde vaan päälle ja mennään.
Jos satun majakan kohdalle niin että näen edessä ajajan, nämä antavat jarruvaloilla merkin, majakka havaittu.
Minä taas polkaisen oikeaa pedaalia, nostan oikean nyrkin uhmakkaasti, huikkaan mennessäni ”Slava Ukraini”. Tähän on syytä vastata oikein, ”Herojam Slava”, Kunnia sankareille. Tämä kuvassa oleva mies, entinen näyttelijä, nykyinen presidentti Zelenskyi on minun sankarini. Tästä miehestä tuli sankarini sodan alussa. Amerikkalaiset olivat tarjonneet evakuerimista Kievistä, tämä mies sanoi kameralle, ”En tarvitse kyytiä, lähettäkää ammuksia.” Sen jälkeen olen Ukrainalaisia auttanut, sanotaan vaikka että keskimääräisen ukrainalaisen muutaman kuukauden palkan verran. Vaihdoin passinkin uuteen ettei näy venäjän leimoja passissa.
Satama jo nukkuu. Tai ei siellä kukaan nuku, yövahti vain kopissaan istuu, veneet on kaikki tyhjät ja suurin osa vielä maissa ylhäällä.