Aamulla on hiljaista ja tyyntä. On aika tempaista rattaalla.
Lentokentän ohitse vie ratturin tie.
Suoralla kiihdytän äärimmilleen.
Yhtäkkiä huomaan että muitakin on liikkeellä.
Etana invaasio. Onpa niitä paljon, mihinkähän ne ovat menossa?
Helppoa elämää. Minä käyn päevakassa syömässä. Pieni annos vain. Jos joskus erehdyn ja sanon suuri annos, niin se suuruudenhullu kokki lyö tarjottimen kokoiselle lautaselle sellaisen annoksen että tuntuu.
Ei oikein huvita kuvailla kännykällä. Kamera on postissa ja ilmestyy joku päivä minulle. Tietokone risoo, ei tahdo ladata. Latureita on pilvin pimein, mutta ei tahdo ladata. Vika on emolevyssä sanoi yksi parantaja. Tilasin uuden, tai siis käytetyn bisnesluokan koneen. Se tuli ja siinä ei toiminut kuin toinen usb portti. Lähetin sen takaisin. Toimittivat uuden, siinä ei toimi wifi. Lähetin senkin takaisin, mikähän sieltä seuraavaksi tulee?
Tässä vähän sadetutkaa, vähän välttää sateet kuressaarta.
Veneitä tulee ja menee. Muutamia tuttujakin on tullut ja lähtenyt. Pari paikallista äijää käy minua välillä tervehtimässä…