Juu, taas tuli lähtö. Ei ajolähtö vaan sellainen tavallinen.
Ensin aikaisin aamulla tällaisella paikallisbussilla.
Aurinko on jo korkealla ja kaupunkilaiset nukkuvat. Elämä menee hukkaan.
Aika valuu elämän tiimalasista, nyt on se aika kun pitää toimia ja mennä. Ja kyllähän minä menenkin.
Olihan täällä muitakin. Lux expres ja bussin täysi ihmisiä.
Bussi jälleen aivan täysin myyty. Olin silloin koronan alkaessani niin huolissani, kun bussit liikkuvat tyhjinä. Ajattelin että jos tämä firma menee nurin, saman hyvää ei saa takaisin. Pitää jollain kehnolla firmalla matkustaa. Mutta firman talous kesti ja nyt taas mennään täydellä kuormalla. Liikkuminen on vähän harvempaa, ennen lähti päivässä paljon myös puolen tunnin ajoilla. Nyt on vain ihan muutama niitä. Hyvä Lux.
Tallinnan bussiasemalla oli useampia Luxeja lähdössä. Ihan Pietariinkin joku vielä tahtoi.
Kai niillä oli omat syynsä.
Kiertelin joutessani kaupungilla.
Katselin Toompean mäelle, sieltä ne viisaat meitä jukuripäitä hallitsevat.
Jälän tullessa etsitään ruokaa. Kyllä kulkurit osaavat. Meie Gruusia.
Hartso keitto, se miehen tiellä pitää.
Lopuksi jälleen Pirita.
Tuulta pitelee, vene keikkuu satama altaassa. Ei täällä ole yhtään turistia näkynyt, minäkään en ole turisti.