Kävin sitten vuokraamassa auton.
Eipä ole kummoisen näköinen kosla, mutta ei myöskään hinnalla pilattu. Keskusteltiin omistajan kanssa, hinnaksi päätyi 10e pöivä. Eipäs tarvi bussilla ja taksilla seikkailla.
Auton kävin hakemassa taksilla, jota ajoi Mohammad, mies Pakistanista. Minulle ei oikein selvinnyt miksi ja kuinka hän oli tänne Tallinnaan taksikuskiksi päätynyt. Matka loppui ennenkuin pääsimme niin pitkälle jutuissamme.
Seuraavaksi sitten läksin etsimään satamakapteenia. Keskustelimme hinnoista, paikanhan olin jo löytänyt. Näyttää olevan virallisessa hinnastossa 22 euroa vuorokausi, tai kuumaksu 220. Seuraava on sitten 6kk maksu, eli kesän maksu, 1100 euroa. Kerroin että olen ensin muutaman päivän, sitten lähden purjehtimaan ja palaan jossain vaiheessa. Ehkä useampaankin kertaan. Yllytin että laitamme ronttikaupan, ettei tarvi aina vaivata satamakapteenia tulemisillani ja lähtemisilläni.
Tämä yllytyshulluna pani tarjouksen josta ei voi kieltäytyä. En kehtaa laittaa hintaa, mutta sanotaan että kyllä satamakapteeni ja kulkuri aina toisiaan ymmärtää.
Kun olin nämä kaikki muodollisuudet hoitanut niin läksin vetämään Skodalla kohti etelää.
Auto liikkui ihan hienosti, vaikka olikin päältä rujo. Spraymaalilla paikkailtu ja puskurit repsotti. Katsastettu se kyllä oli ja vakuutettu. Vielä oli uuden Wunderbau auton haju autossa, matka joutui.
Koira sai raivarin kun vieras auto parkkeerasi portille. Oli kyllä sitten vähän nolona, kun ynmärsi että kulkurihan se oli joka skodalla kotiin viiletti.
Nyt se vahtii autoa. Ei ymmärrä miksi mies yksi päivä nauraen lähtee, samoin iloisena takaisin yksi kaunis päivä jälleen tulee. Mikä on sen miehen kulkemisen logiikka, ajattelee koira, koiran päässään.
Muutaman päivän päästä taas mennään, arvaan minä…