Niin hieno aamu saaristomerellä. Lomaa ei ole, eikä ole edes tiedossa, mutta kyllä minä jaksan ponnistella loputtomiin. Teen suuria päätöksiä, lähdenkö vai enkö. Jos päätän lähteä pitää vielä valita suunta.
Alan ajankuluksi vaikkapa tutkia näitä saaria. Näyttää olevan useita saaria täälläpäin. Ehkä siksi tätä kutsutaankin saaristomereksi. Jossain vaiheessa ehkä suuntaamme ahvenanmaalle, siellä laitan salakaverkonpätkän veneen alle ja nostelen ahvenia. Jossain vaiheessa pitää löytää joku kaupunki, että pääsee fillarinselkään.
Paikallinen saariopas odotti minua rannassa. Lähdin tämän perästä kävelemään nähtävyyksiä katsomaan. Mutta kohta se katseli mulkoili minua selkänsä taakse ja alkoi kiristää vauhtia. Kohta mentiin peräkkäin juosten, minä en sen perässä pysynyt. Sinne painoi pöpelikköön ja viime töikseen huusi vielä möö. Hullu opas.
Jatkan matkaa seuraavaan saareen..
Ja löytyi taas paikka johon päänsä kallistaa..