Minä ajattelin että viivyn täällä saaressa muutamia päiviä, sitten jatkan eteenpäin. Aamulla nousin kello 6 ylös, haahuilemaan laiturille. Kaikki olivat viettämässä elämäänsä nukkumalla. No keitin itselleni cappucino kahvit ja panin edellisiltana kirjoittamani toimintakertomuksen internettiin talteen.Kävelin märässä metsässä, ketään eikä mikään liiku eikä ääntele.Aika oli pysähtynyt myös täällä reservaatissa, myöhemmin huomasin sen todella.Kaikki oli hämähäkin seiteissä, kuin kauhukuvissa.
Tunteja myöhemmin ihmisiä heräili, yksi tarjosi minulle että otanko kahvia.
Seuran vuoksi myönnyin, ah, se oli virhe. Varmaankin ilme oli samanlainen kuin tuolla Ranskan presidentillä kun maistoin kahvia. Niskakarvat nousi pystyyn kun ryyppäsin mukista.
Tavallisesti juon aina aamulla suuren cappucino kahvin. Itse kun keitän myöhemmin kahvit niin se on tätä intialaista murukahvia. Ei intialaiset mitään kahvi kulinaristeja ole, mutta heidän kahvissaan on potkua. Jos jossain kahvilassa juon ulkomailla kahvia, niin se on cappucino. Suomalaista keittimellä valutettua kahvia en halua, huh, vieläkin puistattaa. Tiedän kyllä että se on totuttelukysymys, mutta en haluakaan totuttautua.
Juttelin aamusella reservaatin elättien kanssa, jotenkin samat jutut. Kuinka joku kävi silloin ja veti lärvit. Kuinka purjeveneet ajaa purje ylhäällä koneella ilman sitä kolmio merkkiä. Aika oli pysähtynyt, elätteihin ei hämähäkki verkkoja ollut tehnyt, vielä.Katsoin että on aika lähteä, ennenkuin aika ottaa otteen minustakin ja peittää hämähäkin seitteihin.Sinne jäi saari seljän taakse, vilkuttivat vielä hiljakseen vaivaisukot laiturilta. Vielä käsi nousi.Huristelin läpi syksyisen saariston, hyräilin mennessäni, lähtöni oli oikea valinta, jälleen. Milloinkas minä vääriä valintoja olen tehnyt? Ainakaan tunnustanut jos olenkin tehnyt?Välillä vauhdissa ruokaa, Eestin eväitä. Oli täällä muitakin, ohi vetelivät parempiosaiset. Lopuksi alkoi Tammisaari vai mikä Raasepori häämöttää.Löysin satamaan josta huhtikuun lopppupuolella läksin. Ympyrä on sulkeutunut