Päätin vaihtaa satamaa, köydet irti ja menoksi. 
Enhän minä kauaksi lähtenyt, ihan vain tänne salmen toiselle puolelle telakalle. Alan valmistelemaan venettä huomiseen rannalle nostoa varten.
Nyt minä tiedän mikä tässä on vikana. Elämästä on kadonnut tarkoitus, samoin kuin ampiaisilta kun yhdyskunta hajoaa. Ampiaiset muuttuvat arvaamattomiksi, eivät kestä yhtään häirintää vaan käyvät kimppuun. Tuppaavat seuraan eivätkä osaa elää, kun se elämän tarkoitus, yhdyskunnan palveleminen on loppu.
Samaa on nyt tässä minun olemisessani, purjeet on veneestä pois riisuttu, kesän purjehdukset purjehdittu. Elämän tarkoitus on nyt suunnattava johonkin muualle.
Marssin tuonne junarata asemalle.
En osaa mitään minigöraneita syödä, ostin kaupasta karjalanpiirakoita.
Juna tuli ja hyppäsin kyytiin, kohti etelää.
Tuollainen asema, kaikki ovet tietysti lukossa. Mitä sitä nyt ihmisiä asemalle sisään päästämään, hiekkaa vain tuovat lattialle. Vielä kuitenkin vaivautuvat junalla ihmisiä viemään, eivät sano että kävelkää köyhät. Kai sekin aika kohta on käsillä.
Tuossa kylän vetovoimat huilaa.
Kävin katsomassa vieraslaituria, on siellä joku vene.
Kävin katselemassa kylän nähtävyyksiä. 
Huoltoasemalla kävin ihmettelemässä, miten diesel voi olla älykästä? Olisin mennyt kysymään kassalta mikä on dieselin älykkyysosamäärä, mutta se oli itsepalvelu asema.
Eestiläisille jotka koti-ikävissään kaipaavat Eestin ruokaa on oma kauppa. Kävin minäkin siellä, en kyllä mitään tarvinnut.
Päätin lähteä takaisin veneelle, mitä minä täällä satamakaupungissa haaveilen.
Suorasuuntaus takaisin Tammisaareen.
Kävin etsimässä oman pukkini tuolta venepukkien joukosta.
Huomenna nousee purjevene ylös, tänä kesänä tuli 1619 merimailia mittariin, Eestissä, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Jokunen maili myös Suomessa…