Aamulla kaikki jäi nukkumaan kun läksin. Tai ainakaan ketään en nähnyt, kun kello 8 potkaisin venhon laiturista ja nostin purjeet. Konettakaan en käynnistänyt, ajattelin nukkukoon.
Edellis iltana täyttyi laiturin suojanpuoli sekä pääty purjeveneistä. Myöhemmin tuli pieni puinen moottorivene, ankkuroi tuulenpuolelle. Tuli katselemaan eikö sopisi kanssa tuulensuojaan. Laiturin juuressa oli vähän ahdas kohte kallion vieressä matalassa vedessä, johon aikoi siirtyä. Kysyi viereisen purjeveneen mieheltä, että jos tämä vähän siirtäisi keulaköyttä, niin ei tarvitse kallioon nojata. Purjeveneen toisella puolella oli metri rakoa viereiseen veneeseen.
Tämä tosi merenkyntäjä totesi että ei voi siirtää, menee balanssi jos siirtää köysiä. Olin siinä vieressä seisoksimassa kädet taskussa, lippalakki päässä. Totesin tälle merimiehelle että ole varovainen, jos balanssi menee veneesi kaatuu siihen. Niin on kuulemma käynyt, kun varomatta köysiä siirtelee . Tervehdin illalla aina ystävällisesti hymyillen kun nähtiin. Täma katseli taivaalle. Samoin tämän nainen muuttui perin happamaksi. Siirsivät kyllä köysiäkin metrin, putputin sopi myös joukkoon.
Tuuli toi jälleen kerran Ahvenanmaalle, Torsholmaan. Aurinko paistaa kuten aina Ahvenanmaalla.
Torsholma ei taidakaan olla oikeaa Ahvenanmaata. Ahvenanmaalla usein kaikki on niin silmäänpistävän hienosti laitettu, sievästi. Täällä on vähän kuin itäsuomessa, rytöä jokapuolella.
On täällä hienojakin kohtia, ei Torsholma huono paikka ole.