Aamulla odottelin satamakapteenia, tahdoin maksaa laskut. Tai siis en tahtonut, mutta minun piti maksaa. Räknäsimme tietokoneella laskua ja kun valitsi sopivat tulo ja lähtöpäivät saimme kelvollisen laskun.
Satamakapteeni kätteli hyvästiksi ja toivotti tervetuloa takaisin. Mukava mies, olemme monet kerrat istuneet ja tarinoineet, kun on hiljaista satamassa. Purjeet ylös laiturien välissä ja sitten läksi sateeseen.
Ensin kaivettua ojaa pitkin joitain maileja.
Siitä se reitti urkenee. Vedet on matalia. 
Tuommoinen läksi myös Kuresaaresta ja veti ohitse.
Vauhtia oli alussa ihan hyvästi. 
Vettä satoi, piti laittaa sadevehkeet niskaan ja saappaat jalkaan. Tuuli oli sadevettä toiseen saappaaseen lykännyt. 
Olin fiksu, laitoin pöydältä muovipussin sukan päälle niin ei sukka kastu märässä saappaassa. Kun sade loppui otin saappaan ja muovipussin pois ja vaihdoin kengät.
Sukkaa piti nuuhkaista, kuten aina kun ottaa sukan jalasta. Mitä ihmettä, sukka haisee juustolle? Olenhan minä kuullut varpaanväli juustosta, mutta yllätys se oli. Ennenkuin tajusin että pöydällä olleessa pussissa oli ollut juusto.
Sitten se ketale otti ja tyyntyi. Moottori käymään ja autopilotti töihin. Ranta vähän häämötti horisontissa, muita ei liikkeellä missään.
Ruokaa piti laittaman. Kurjan näköistä koiranruokaa jälleen. Minkäs teet, nälkä on.
Päälle kefiiriä. Siitä kasvaa tuollaiset hiukset.
Tätä suositellaan ottamaan kaman kanssa, ei vain ollut kamaa. Otin ihan raakana.
Tuuli tuli takaisin ja lopuksi alkoi horisontissa näkyä Kihnun saari. 
Ei ole Kihnussa ruuhkaa. 
Kaksi Saksalaista purkkaria, Suomalaisia kaksi kun minut lasketaan ja yks moottorivene Eestin lipun alla.
Niin sekä Kihnun Virve, suosikki tyttöni. Täytti tänävuonna 90 vuotta…