Tartossa alkoi ratta maraton. Kävin vähän reittiä katsomassa, mutta en minä ole kilpailumiehiä, tälläkään alalla. Joten kilpailkoon kilpailijat, minä ajelen omaksi ilokseni.
Minä hyppäsin autoon ja ajoin Tallinnaan, Piritan satamaan. Purjevene odotti satamassa.
Aurinko paistaa, kuten aina Tallinnassa.
Perskuta, koko vene yltäpäältä siitepölyssä ja hämähäkin verkoissa. Nämä verkot ovat paksuuteensa nähden tolkuttoman vahvoja. Kyllä nyt alkaa kohta olla elämässä viimeinen aika päästä purjehtimaan. Jos en kohta lähde en näistä verkoista pääsekään enään.
No on minulle jo selvinnyt suunnitelma, käyn yksillä markkinoilla vielä. Sen jälkeen käyn kääntymässä Tartossa ja sunnuntaina illalla vielä takaisin Tallinnaan. Sen jälkeen vapaus koittaa jälleen.
Saatampa käväistä jopa kaukana meren takana tuolla pohjoisessa. Täällä elää sellainen legenda että sielläkin on ihmisiä ja poroja…