Kalamiehet ja minä heräämme varhain. Eestiläiset on kovia kalastamaan. Istua jököttävät ja odottavat että kala nappaa. Aina joskus jotain tuleekin. Yleensä pieniä särjen sukuisia, tai jotain kämmenen kokoisia lahnan näköisiä. Kaikki otetaan talteen ja nähtävästi myös syödään.
Minä otin jalgrattan ja läksin piritan rannan pyörätietä kaupunkia kohti. 
Ohi tämän Russalka muistomerkin. Minä luulin että se on neuvosto ajan peruja, ei se onkin näköjään tehty jo 1902. Eestin venäläiset käyvät siellä usein hääkuvassa.
Päädyin lopuksi Koplin kaupungin-osaan. 
Tie päättyi mahtipontisen merekooli rakennuksen ovelle. Täällä voi oppia merenkulkua. Tervetuloa vain, toivottivat minulle, kun kerran kysyin. 
Käännyin paluutielle, kiertelin pitkin mielenkiintoisia paikkoja katsellen Põhja-Tallinnaa. Matkaa tälle aamupäivän seikkailulle kertyi 30km….