Minä katselin säätietoja, lupasivat sadetta. Nyt läksin kilpailemaan sateen kanssa. Kyllä minä tiesin miten siinä käy, mutta ei se estä leikkiin ryhtymästä.
Purjeet ylös ja kohti Helsinkiä. Kauan ei sitä riemua kestänyt, vaan sadepilvi ohitti ja heitti vedet niskaan ja vei tuulen pois.
Tuo autopilotti, jonka aivot ovat erikseen pääkopassa, joka taas on mittarin takana, vei sateessa eteenpäin. Minä kyyristelin sprayhodin takana. Ei sielläkään kuivana säilynyt. Kohta olinkin jälleen perillä, Helsingin kaupungissa. Nyt oli aikaa syventyä kaasuhellaan.
Kuvasta ei oikein näe, mutta se alkoi puhaltaa sellaisen liekin että ei olisi niin suuresta väliä.
Keväällä vanha paineensäädin alkoi risoa. Nähtävästi vettä sisällä koska pakkasella ei toiminut, päivän lämmettyä jälleen laski kaasua lävitse. 
Piti muutaman kerran oikein puhalluslampulla kahvit keittää. Se on kyllä vaarallisen oloista meininkiä sisätiloissa, mutta kahvia teki mieli. Kävin ostamassa uuden paineensäätimen. Nyt se alkoi risoa, välillä ei meinannut kaasu tulla läpi, toisinaan taas löi sen helvetin liekin.
En tiedä miten tämä uudempi ostos nyt toimii, toivottavasti toimii kauemmin kuin tämä kevään ostos. Se keväällä hajonnut oli minulla 15 vuotta, alkuperäistä ikää en tiedä. Möllötän saaressa, katselen vesisadetta ja odotan kesää. Keskikesä on parin viikon päästä, sitten alkaa päivät lyhenemään…