Ensimmäisenä aamulla herätessäni tuli mieleeni, on Äitienpäivä. Jälleen kerran, nykyään sentään harvemmin, tuli tunne että minun pitää soittaa Äidille. En voi soittaa sillä minulla ei ole sinun suunta numeroa. Enkä voi tulla käymäänkään, tämä tie on yksisuuntainen. Olisin halunnut toivottaa sinulle hyvää Äitienpäivää.
Olisin kertonut että kukat kukkivat, että näin eilen kevään ensimmäiset koskelonpoikaset.
Olisin tahtonut kertoa että kävin merenrannalla tähyilemässä Eestin suuntaan ja odotan tuulta ja purjehdin jälleen takaisin. Olisin tahtonut kertoa, että olen saanut tehdä asioita joita olen halunnut. Olen onnellinen elämässäni, muistan että se oli sinulle tärkeää.
Olisin kertonut että vaikka lapsuudestani on jo aikaa, en ole unohtanut kuinka osasit lohduttaa minua. Me olimme samasta materiaalista tehdyt, joten osasit paikata minut. Ymmärsit oikkuni ja temppuni.
Olisin kertonut että minulla menee ihan hyvin, olen terve ja hyvässä kunnossa. Muistan kun kerroit että luota itseesi. Nyt luotan voimiini niin, että uskalsin yksin kaataa lipputangon pesua varten.
Olisin tahtonut kertoa että olen yrittänyt elää siihen suuntaan kuin neuvoit. Vuosien mittaan olen ymmärtänyt että ne neuvot olivatkin ihan viisaat. Vaikken niitä silloin niin ymmärtänytkään.
Jatkan elämääni valitsemallani tiellä. En ole tuuliajolla, vaikka tuulen teitä kuljenkin.
Hyvää äitienpäivää…